maanantai 2. joulukuuta 2013

Uusia vaatteita




Voisinkohan syödä tieni pois tästä....



Onpas taas ehtinyt tapahtua paljon. Kaikkein mullistavinta on ollut se, että äiti ja isi ostivat meille takit. Aivan oikein.. takit.. Äiti perusteli tämän sillä, ettei meidän tarvitse palella ulkoillessa. Ulkona on kyllä jo tosi kylmä ja varsinkin minä, ohutkarvainen prinsessa, tärisen jo hetken ulkoilun jälkeen. Asia siis kuulosti ihan hyvältä, kunnes ne takit piti pukea päälle.. Hyhhhyh sanon minä! Se oli tosi typerää. Eihän sen kanssa voi edes kävellä, vaan täytyy kieriä ja pyöriä lattialla! Sitten se täytyy koittaa syödä pois päältä ja sen jälkeen potkia ja venkuilla niin kauan että sen saa itse otettua pois, kun äiti ei suostu auttamaan. Huhhuh.. Kaikenlaista.





Äiti!!!!! (Milan murhaava katse)



Mila suhtautui hieman paremmin takkiin, sillä hän sentään kävelee sen kanssa, vaikka se näyttääkin tosi hassulta! Sisko näyttää ihan samanlaiselta, kuin silloin kerran kun meidät vietiin lääkäritädin luo. Sitten kun yhtäkkiä heräsimme kotoa niin olo oli tosi hassu. Törmäilimme seiniin ja jalat pettivät alta. Äiti sanoi, että kuului vaan raahustavaa ääntä ja sitten TUMPS kun kaaduimme. Siltä mila näytti ja kuulosti tuon takin kanssa. Itse totesinkin, että on edustavampaa vain kieriä maassa, jos takilla kerran on tuollainen vaikutus.





Milan takissa on pääkallon kuva ja alla lukee ikävästi Dog zone. Hihihihi :D Toivottavasti kukaan ei huomaa sitä... Minun takkini on saman mallinen, mutta se on harmaa ja siinä on pinkki sydän tuon pääkallon tilalla. Onneksi. Äiti menee tänään hakemaan sen, sillä kaupassa oli vain liian isoja kokoja näin simpsakalle tytölle. Äidin piti tilata oikean kokoinen erikseen, ihan minua varten. Luulen, että suhtaudun takkiin paremmin sitten kun saan oikeanlaisen prinsessa paidan päälle!
Tiistaina meillä kävi ihan ihmeellinen mies kylässä. Hän tuli aamulla ennen kuin äiti lähti kouluun. Menimme tietenkin äidin kanssa avaamaan oven ja sitten kipitimme heidän perässä keittiöön. Miehellä oli mukana tosi iso imukuppi ja joku valkoinen purkki. Sitten hän alkoi räplätä keittiön lavuaaria. Putki oli ollut ikävästi tukossa lauantaista lähtien, joten fiksuna tyttönä päättelin, että nämä asiat liittyvät nyt jotenkin toisiinsa... Sedän laite piti tosi kamalaa ääntä ja hommaa pitikin seurata turvallisen etäisyyden päästä, keittiön tuolilta. Mila oli tuttuun tapaansa uskalikko ja istui aivan sedän jalkojen takana pällistelemässä. Mies totesikin, että harvoin on nähnyt noin rohkeita kissoja, jotka eivät yhtään pelkää kovaa ääntä. Hän oli tietysti oikeassa, sillä olemmehan me maailman fiksuimmat kissatytöt! Alla olevassa videossa ihmeteltiin setää sen jälkeen kun hän oli lähtenyt.




Viikonloppuna kävimme taas mummilassa kylässä. Samurai- sedällä oli jo ollut tosi kova ikävä, sillä hän rupesi heti pussailemaan Milan kanssa. Sen jälkeen setä pesi Milan naamaa, kunnes Mila vähän kevyesti läppäisi Samppaa naamalle sanoen, että riitti sitten jo. Minun naamalleni Samurai ei onneksi tule, sillä hän on tainnut jo oppia, että minä saatan läpsiä vähän kovempaakin jos minua ärsyttää. Vaihdoimme mekin kuitenkin pikaiset nuuhkaisut keskenämme. Mosse- täti oli jälleen kerran aika kiukkuinen, mutta pysyttelimme lähinnä eri huoneissa niin konflikteilta vältyttiin. Mummila on siitä kiva paikka, että siellä saa aina hirmuisesti herkkuja! Tosin matkat ovat sen verran tylsiä, että täytyy ajan kuluksi lauleskella mahdollisimman paljon. Mila on sen verran tylsä, että hän ei laula minun kanssani, vaan lähinnä vain nuokkuu ja jumittaa koko matkan.


Nukuinpa söpösti :3

<3: Ronja

tiistai 5. marraskuuta 2013

Julkkiskissat, iih!

Mila söpöilee ^^
Viime kirjoituksen jälkeen meistä on tullut ihka oikeita julkkiskissoja! Se täti, jonka luota isi ja äiti adoptoi meidät, halusi esitellä meidän blogia facebookissa. Äiti kertoi, että täti on Kodinvaihtajat Ry:llä töissä. Se on semmoinen yhdistys joka auttaa pulaan joutuneita eläimiä. Joskus kuulemma ihmisille tulee sellaisia ongelmia, kuten allergia, että he joutuvat antamaan eläimen pois. Joskus taas ihmiset ovat niin tyhmiä että jättävät eläimen ihan yksin. Silloin Kodinvaihtajien (ja kuulemma myös muiden yhdistysten) ihmiset tulevat apuun. He yrittävät sitten löytää uuden, hyvän kodin eläimille. Kuulostaa tosi mukavalta ja reilulta! 

Äiti ja isi ovat puhuneet, että sitten kun meillä on isompi talo, niin hekin haluavat auttaa eläimiä samanlaisella toiminnalla. Minä en kuitenkaan ole kovin innoissani, sillä sehän tarkoittaisi että muut kissat tunkisivat meidän kotiimme. Asia kuulostaa varsin epäilyttävältä...

Äiti ja isi ovat nyt myös aivan tosissaan sen tyhmän koira-homman kanssa.. Äiti oli mennyt soittamaan sellaiselle kasvattajalle ja nyt ollaan jonossa ja odotetaan että tulee meille "sopiva" pentu. Mahtaako sellaista ollakaan?! Seuraavan pentueen pitäisi kuulemma syntyä ensi keväänä ja siitä pitäisi tulla meillekin yksi pentu.. hmh.. Teimme Milan kanssa varasuunnitelman, jotta asia kääntyy parhain päin. Päätimme, että Mila soittaa sille kasvattajalle ja sanoo että suunnitelmiin tuli muutos eikä me halutakaan pentua. Hihihi! ;)

Järkytyin kun äiti kertoi varauksesta...





No, asiasta kukkapurkkiin.. Uu, kukkapurkki! Äiti ja isi ostivat meille joulukalenterin! Luulen että se oli lepyttelylahja tuon koirahässäkän takia, mutta silti ihan kivaa. Harmillista vain, että pitää vielä kuukausi odottaa ennen kuin sen saa avata. Kalenteri piti laittaa kaappiin piiloon, ettei Mila mene repimään sitä auki ja mussuta kaikkia herkkuja kerralla. Hän kun tuppaa välillä olemaan hieman ahne..







Kerjäläistytöt.
Olimme tuossa muutama viikko sitten mummilassa hoidossa, kun isi ja äiti lähtivät laivalle.
Mummila on siitä tosi kiva paikka, että siellä saa aina kaikkea hyvää. Huono puoli taas on Mosse- täti, sillä me emme edelleenkään tule kovin hyvin juttuun.. Olemme kyllä melko hyvin oppineet olemaan välittämättä toisistamme ja kierrämme toisemme hyvin kaukaa. 

Kun äiti ja isi sitten tulivat hakemaan meitä kotiin, niin minä olin todella helpottunut ja onnellinen. Juoksin suoraa päätä äidin luo ja hän otti minut syliin. Oli ollut niin kova ikävä, etten muistanut edes murista ja valittaa ollenkaan kuinka kurjaa kaikki on ollut. Sen sijaan taisin innostua niin kovin että aloin jopa kehrätä, vaikka olimme mummilassa! Melko hurjaa, sillä en ikinä siellä ollessa näytä iloista naamaa. Piti oikein tunkea päätä mamin kainaloon ja puskea häntä leukaan, niin iloinen olin kun mami tuli takaisin!

Milallakin oli ollut kova ikävä ja hän taas juoksi suoraa päätä isin syliin, varoitushuutojen saattelemana. "Pois alta, täältä tullaan!"Isi ja äiti vielä söivät ja sitten pääsi vihdoin kotiin nukkumaan... Olikin taas ollut niin rankka kyläreissu että koko iltana ei jaksanut tehdä muuta kuin nukkua. Huhhhhuh..!

Viime viikolla kävimme saunassa kun oli kylmä ilta. Minä juoksin heti lämmittelemään kun sauna laitettiin päälle. Valitettavasti äitistä ja isistä tippuu epämukavasti vettä kun he tulevat saunomaan, joten silloin on parempi siirtyä ulkopuolelle.. En kyllä ymmärrä miksi he sillä lailla vuotavat vettä, se on tosi kummallista... Onneksi saunomista pääsee jatkamaan taas rauhassa kun isi ja äiti lähtevät!

Nyt pitää mennä jatkamaan nukkumista!
<3: Ronja

Uuuuh lämmin!
Mamin kanssa päiväunilla viltin alla :3

Söpöt tassut.

Äitiii.. Pallo kiipesi kukkapurkkiin!

Pusi pusi :3

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syksyn väreissä

Ohhoh, onpas jo vierähtänyt pitkä aika viimeisestä postauksesta... No, nyt onkin taas aika paljon kerrottavaa ja näytettävää. 


Ensinnäkin, lauantai oli TOSI jännä päivä. Isi ja äiti vei meidät tallille katsomaan isoja hevosia, ja oli siellä muutama pienikin hevonen. Niitäkin kai kasvatetaan, jotta niistä saataisiin mahdollisimman suuri pihvi. Niin minä ainakin luulisin. Siellä tallilla oli myös tosi yli-innokas lapsi, joka olikin aluksi vähän turhan pelottava, ainakin Ronjan mielestä. 

Tuli huomattua, että äidilläkin on ihan oma hevonen, en olekaan tiennyt siitä ennen. Olen aina ihmetellyt kun hän puhuu jostain ihan oudoista asioista, kuten hypyistä ja mammuskasta (hänen hevosensa lempinimi, tosi tyhmä sellainen) ja haisee välillä oudolta kun tulee kotiin. Se kaikki näköjään liittyy hevosiin. Hevoset kuulemma syövät vain omenoita ja porkkanoita, eivät pieniä kisuja. Tuo tieto helpotti tosi paljon ja uskalsinkin mennä haistelemaan äidin heppaa ihan läheltä. Ronjakin oli yllättävän rohkea ja hänkin haisteli äidin sylistä heppaa.


Ronjan laulukonsertti:

Talliseikkailun jälkeen me mentiin Ronjan kanssa mummin kyydissä Samppa- sedän ja Mosse- tädin luo. Isi ja äiti lähtivät isin siskon luona käymään. Kun he tulivat takaisin, oli taas ulkoilun aika. Saimme toimia äidille taas malleina, kun hän otti kuvia meistä. Minä olin liikkeellä mummin kanssa ja Ronja ulkoilutti kummisetää (mamin veljeä). Minulla olikin tosi paljon energiaa ja lehdet rapisivat niin kivasti että se innosti entisestään. Kävin ainakin viisi puuta läpi ja katselin maisemia. Mummille tuli vähän jo kiire pysyä perässäni kun kirmasin täyttä vauhtia. Samurai- setä uskaltautui myös ulos, hänen piti tulla vähän vahtimaan meitä. Setä on tosi arkajalka ja hän näyttää ihan pöllöltä kun hän vartioi selustaansa silmät lautasen kokoisina. Joku hirviö on varmaan joskus hypännyt hänen kimppuunsa kun hän ei edes omalla pihalla meinaa uskaltaa liikkua. Harmi kun minä en ole silloin ollut paikalla, kun tuo hirviö on hyökännyt, minä olisin kyllä tappanut sen. Sitten sedän ei tarvitsisi aina olla niin varuillaan..

Kun illalla pääsimme kotiin niin Ronja aloitti taas laulamisen.. Minä halusin vain nukkumaan kun oli ollut niiiin rankka päivä ja toinen vaan rääkyi minkä kerkesi. Sisko on välillä kyllä tosi ärsyttävä..

Tämä tyhmä ohjelma ei suostunut lataamaan videota, jossa haistelen isoa hevosta, mutta tässä vielä vähän kuvia. Lisää niitä löytyy äidin galleriasta.

‹ Mila ›


Leikkimökin katolla seikkailulla.

Jee, lehtikasa!

Setä-Samurai vahtii.

Ensimmäinen puu.

Pusi pusi.

"Kukaan ei nä minua täältä!"

Syksyisessä pusikossa.

Poseeraus.



Ronja palvoo setää.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

15 faktaa Jumalasta

1. Isi on yleensä paljon kivempi kuin äiti. Äiti aina kieltää kaiken hauskan (mm. kukkien tappamisen, keittiön pöydille hyppimisen, ovien raapimisen ja kaiken mahdollisen syömisen).
2. Ruoka on minun lemppariasia. Raksut ja leikkele ovat kaikkein parasta!
3. Olen oppinut uuden superkivan tempun: jääkaappiin hyppäämisen. Vähän pitää vielä treenata tilannenopeutta, että ehtii paikalle ennen kuin jääkaapin ovi sulkeutuu, mutta olen kyllä jo aika hyvä!
4. Pidän siitä, että isi tai mami rapsuttaa minun mahaa. Joskus alkaa oikein kuola tippumaan suupielestä kun tekee niiiiin hyvää.
5. Aamuisin on ihan tyhmää kun isi nousee ylös juuri kun pitäisi alkaa nukkua minun kanssa. Hänen päivärytminsä on kyllä aivan sekaisin. Kun isi menee sitten laittamaan kenkiä jalkaan niin yritän kovasti estää kengännauhoja sitoutumasta kiinni. Yritän saalistaa nauhoja ja tappaa ne, mutta valitettavasti nauhat ovat melko ovelia ja pääsevät karkuun.
6. Minulla on aina tosi paljon asiaa isille ja mamille. Varsinkin silloin kun he tulevat iltapäivällä kotiin. Pitää kertoa koko päivän tapahtumat. "Ollaan syöty. Ja nukuttu. Ja taas vähän syöty. Ja nukuttu. Ja ihan vähän painittukin."
7. Pidän ääntä myös silloin kun on aamu- ja iltasekoamiskohtauksien aika. Pitää varottaa isiä ja äitiä sotahuudolla etteivät he vain jää alle.
8. Kaapit ovat kivoja paikkoja (myös muut kuin jääkaapit). Isi ja äiti sanovatkin minua joskus kaappikissaksi. Heti kun kaapin ovi aukeaa niin yritän mennä tutkimaan mitä sieltä löytyy. Yleensä minun matkani tyssää kuitenkin samantien. Isin ja äidin mielestä minun ei tarvitse mennä kaikkiin mahdollisiin kaappeihin. Olen kuitenkin hiukan eri mieltä. 
9. Tykkään tappaa kaikkea mahdollista. Tällä hetkellä lempikohteeni on eteisen matto, sekä imuri. Imurin tapossa olen jo edennytkin hyvin sillä letkussa on jo aika paljon reikiä. Valitettavasti imuria alkoi pelottaa ja se karkasi kaappiin piiloon.
10. Siskon kanssa on ihan kiva painia ja juosta, mutta jossain vaiheessa neiti prinsessaa alkaa ärsyttämään ja sitten se vain sylkee päin naamaa ja huutaa kauheaan ääneen. Se ei ole kivaa. Sitten pitää jatkaa leikkejä yksin.
11. Uusi koti on paljon kivempi kuin vanha koti. Täällä on nimittäin olohuoneen ja keittiön välillä seinä. Kun isi ja äiti ovat sohvalla niin he eivät näe että menen keittiön pöydälle katsomaan mitä siellä olisi tarjolla. Kun jotain hyvää löytyy niin ilmeisesti maiskutan vähän liian kovaa kun isi tai äiti tulee sitten komentamaan minut alas.. Täytyy siis harjoitella hiljaa syömistä.
12. Vaikka on tyhmää, että isi lähtee aamulla töihin, niin se on kuulemma tärkeää. Isi kertoi, että muuten hän ei pysty ostamaan meille herkkuja. Siksi on myös tärkeää, että isi herää aamulla ehtiäkseen ajoissa töihin. Minun työni on mennä puraisemaan isiä kädestä tai puskemaan nenää juuri ennen kuin kello soi. Sitten pitää jäädä viereen istumaan ja vahtia että isi varmasti nousee ylös. Tässä työssä olen kyllä erittäin pätevä.
13. Äitiä on hirmu kiva kiusata. Esimerkiksi tappamalla kukkia, raapimalla ovea, syömällä kaikkea mahdollista (viimeisin keksintö: kiipeilyteline), hyppimällä pöydille ja häiritsemällä mamin yöunia.
14. Minulla on oma lentoyhtiö, nimeltään Mila Airlines. Isi ja mami lennättävät minua välillä ympäri taloa ja minusta se on ihan kivaa. Hännän täytyy toki töröttää suoraan ylöspäin ja se toimii kompassina jotta isi ja mami löytävät perille, minne sitten mennäänkin.
15. Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten luulen että minä olen sellainen. Lempinimiini kuuluvat mm. kaappikissa, Milatsu, Pikatsu, uliuli-kissa ja Jumala.

Parvekkeella poseeraus.

Välillä me isin kanssa virnistellään..

Mami harjoitteli uuden salamalaitteensa käyttöä.

Minä ja uusi lelu. Tuota on muuten kiva tappaa.

Nykyään me asutaan niin maalla, että minulla on täällä ihan omat lehmät!!
‹ Mila


maanantai 26. elokuuta 2013

Uusi koti

Nyt en oikein tiedä mistä alottaisin kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Viime tiistaista asti äiti ja isi ovat raahanneet isoja ja pieniä pahvilaatikoita, sekä valkoisia laatikoita kotiin ja siellä alkoi olla jo tosi ahdasta. Meidän aamu- ja iltasekoamisreitit pienenivät pienenemistään ja lopulta piti viimeiset pari yötä häiritä oikein urakalla isin ja äidin unia kun ei ollut enää muutakaan tekemistä. 

Pahvilaatikkovuoresta löytyi Prinsessalle sopiva kolo.
Torstai oli kyllä kaikkein kummallisin päivä. Silloin äiti ja isi purkivat kaikki loputkin tavarat, kuten meidän kiipeilypaikkamme. Olin tosi vihainen isille ja näytimmekin mahdollisimman loukkaantuneilta koko illan. Myös kaikki lelut kerättiin johonkin tyhmään pussiin. Onneksi sentään ruokaa ei viety pois, se olisi ollut jo aivan liikaa!!

Ronja näyttää hämmentyneeltä.

Kaikki laatikot piti tarkistaa.
Perjantaina oli tosi aikainen herätys. Äiti laittoi meidät kuljetusvälineeseen jo kahdeksalta aamulla ja meitä lähdettiin viemään mummilaan. Olimme niin väsyneitä ettemme jaksaneet edes harjoitella laulamista, mikä on yleensä automatkoilla hyvää ajanvietettä. Mosse-täti ja Samurai-setä olivat molemmat vastassa ja äiti ja isi jatkoivatkin samantien matkaa. Mummin kanssa me käytiin paljon ulkoilemassa ja meillä olikin hirmu jännää kun löysin tikka-linnun. Sitä oli tosi kiva vaania, mutta harmillisesti mummi oli liian hidas ja aika huono saalistaja.. Niinpä ruoka lensi lopulta karkuun.

Prinsessaa ärsytti.
Luulimme, että isi ja mami tulisivat hakemaan meidät kotiin vielä samana päivänä, mutta saimmekin jäädä mummilaan yöksi. Lauantaina illalla he sitten suvaitsivat saapua ja olimme Ronjan kanssa tosi iloisia. Ronja ei yhtään sähissyt äidille vaan kiehnasi jaloissa ja pyöri maassa kuin joku hullu, ikävä oli selvästi ollut jo kova. Minä tyydyin ihan sivistyneesti tunkemaan isin syliin, vaikka minullakin oli jo ollut kova ikävä. Vihdoinkin me lähdettiin kotiin päin, tai niin me ensin luulimme. Matkalla kuitenkin kävi ilmi, ettei me oltukkaan menossa kotiin ja me jo vähän turhauduimme Ronjan kanssa että mihin ihmeeseen meitä nyt sitten viedään.

Tulimme perille sellaiseen paikkaan jossa me ei oltu ikinä ennen käyty. Meidät vietiin sisälle ja kaikki näytti ihan oudolta, yhtä seikkaa lukuunottamatta; kaikki meidän tavaramme olivat siellä. Mitä ihmettä?! Kuinka ihmeessä ne tavarat sinne olivat menneet? Osaavatko ne kävellä, vai kenties lentää? Vai olikohan nekin tuotu samanlaisella kuljetusvälineellä kuin meidätkin? TOSI kummallista! Me rupesimmekin heti Ronjan kanssa tutkiskelemaan taloa, ja huomasimme että joka ikinen tavara oli täällä. Sitten välähti, tämän täytyy olla se "uusi koti" josta mami ja isi ovat niin puhuneet. Tilaa ainakin näyttää olevan enemmän kuin (kai nyt sitten) "vanhassa" kodissa. Ikkunasta näkyy paljon puita, joita ei ole ennen näkynyt noin läheltä. Se on ihan kivaa, koska puissa näyttää lentelevän paljon ruokia, joten niitä on varmasti kiva katsella ja kuolata.

Nyt olemme nukkuneet täällä yhden yön ja paikka vaikuttaa kyllä kieltämättä kivalta. Omat tutut paikat ovat jo löytyneet ja talo on otettu haltuun. Mummi ja pappa ovat kuulemma tulossa pian katsomaan ja arvioimaan uutta kotia, sekä tietenkin isin ja mamin sisustustaitoja. Minun mielestä he osaavat sisustaa hyvin, sillä ruokakippo on sijoitettu näppärästi lähelle jääkaappia (sieltä haetaan leikkelettä) ja matkanvarrella makuuhuoneeseen mentäessä (iltapalalta ei ole pitkä matka nukkumaan). Myös Ronjan harrastus, kyylääminen, on myös otettu tosi hyvin huomioon, sillä meidän kiipeilypaikkamme on ihan ikkunan vieressä, josta näkyy ruokapuu, sekä kävelykatu jossa kulkeekin melkoisesti ihmisiä ja lemmikkejä.

Isin kanssa päiväunilla raskaiden töiden jälkeen.
Mamin kamera sai päivitystä, ihan vain sitä varten että hän saa meistä taas hiukan parempia kuvia.
‹ Mila ›

torstai 15. elokuuta 2013

15 faktaa prinsessasta

1. Mami on yleensä paljon kivempi kuin isi. Äiti ymmärtää minun kuninkaallista sielunelämääni oikein hyvin.
2. Pinkki pallo on maailman paras lelu.
3. Koska Mila on ruuan Jumala, minä joudun aina odottamaan tosi kauan ennen kuin pääsen syömään. Se on välillä tosi ärsyttävää.
4. Mamin ja isin välissä on kaikkein paras nukkumapaikka.
5. Osaan avata ovia ja olen siitä aika ylpeä. Voin murtautua vaikka makuuhuoneeseen jos ovi on epähuomiossa laitettu kiinni.
6. Valitsen tarkasti ketkä saavat koskea minuun. Suuri osa halukkaista silittäjistä saa tassusta, koska en pidä heistä. Tai sitten lähden vain karkuun.
7. Kun olen kiukkuinen (yleensä isovanhempien luona koska tyhmä Mosse-täti on siellä) niin mami on ainut joka saa koskea minuun. Hänellekin pitää kyllä välillä vähän murista jotta hän tietää etten pidä tilanteesta.
8. Kotona menen kuitenkin pyytämään anteeksi vihoittelua ja sitten me ollaan taas parhaat kaverit.
9. Illalla saan yleensä sekoamiskohtauksia ja silloin juoksemme Milan kanssa peräkanaa ympäri kotia.
10. Käyn melkein joka ilta suihkussa iltapesulla sen jälkeen kun mami ja isi ovat käyneet. Märällä lattialla kierimällä ja istumalla tulee tosi puhdasta jälkeä!
11. Sauna on tosi kiva paikka. Aina kun se laitetaan lämpiämään niin menen sinne nautiskelemaan ennen kuin isi ja mami menevät. Joskus menen myös heidän mukanaan saunaan.
12. Peiton alla on myös kiva lämmitellä, varsinkin sohvalla olevalla viltillä. Joskus menen myös äidin nukkuessa hänen peittonsa alle, lämmittämään mamia.
13. Osaan laulaa tosi taitavasti ja minusta lähtee paljon ääntä pieneksi kissaksi. Yleensä harjoittelen lauluja illalla kun äiti ja isi ovat menneet nukkumaan. Jostain syystä he eivät ole kauhean iloisia kun harjoittelen niin myöhään.
14. Ulkoillessa on tyhmää kun minulle laitetaan turvavaljaat päälle. Ne estävät lintujen pyydystämisen ja äiti pitää ihan liian kovaa ääntä kun hän on mukana kävelyllä, se säikyttää ruuan pois!
15. Tykkään prinsessana oleilusta ja osaan hyvin näyttää kaikille että olen kuninkaallinen. Pinkki on asiaan kuuluvasti lempivärini. 

Olisiko teillä, minun ihailijoillani, jotakin mitä haluaisitte minun kirjoittavan? Tai jotain mitä haluaisitte minusta tai Milasta tietää?

<3: Ronja

Minä ja mangustikaverini päästiin lehteen!


Poseeraus parvekkeella.












sunnuntai 4. elokuuta 2013

Lisää kanoja

Tänään äiti ja isi menivät tyhjentämään alakerran varastoa, jossa on kuulemma turhaa tavaraa. Äiti myös oli sanonut isille että siellä on kanoja. Kuulemma se oli kirjoitusvirhe ja hän tarkoitti kamoja, mutta minä luulen että he yrittivät vain huijata minua. Kyllä siellä varmaan oikeasti kanoja on, asiasta pitää ainakin ottaa selvää. Eiväthän isi ja mami voi hyviä kanoja siellä häkissä pitää, vaan ne pitäisi tuoda tänne meille! Ronja tykkäisi niin kovasti heitellä kanoja, niinkuin hän heittelee palloa. Ja minä voisin sen jälkeen syödä ne!

No, äiti ja isi siis tulivat takaisin ylös ilman kanoja. Olin aika vihainen ja rupesinkin valittamaan asiasta heti. Sitten ne menivät vielä hakemaan kebabeläintä, enkä saanut sitäkään! Käsittämätöntä... Ei Jumalaa kannattaisi suututtaa, se kostautuu taas yöllä kyllä takaisin. Täytyy siis taas tappaa mamin hyvänmakuinen koriste enkeli ja pyytää Ronjaa  harjoittelemaan laulamista oikein kovaan ääneen.


Kaiken kukkuraksi isi ja mami ovat alkaneet puhumaan jostain lemmikkikoirasta yhä enemmän ja enemmän. Mehän sanottiin ettei haluta mitään lemmikkejä. Isi juuri äsken sanoi että keväällä voisimme ottaa sellaisen söpön "pikku" koiran, esimerkiksi labradorinnoutaja rotuisen koiran. Se on kuulemma kiltti ja olisi meille sopiva ensimmäiseksi lemmikki. Epäilen kuitenkin hiukan. Eihän se ole edes tarpeeksi karvainen että Ronja voisi lämmitellä sen karvoissa. Siihen tarvittaisiin joku lassien tapainen lemmikki. Ja sitten toiseksi lemmikkikoiran ottaminenhan tarkoittaisi sitä, että se tunkisi mukaan minun ja isin lenkeille. Ja sitten pitäisi lenkkeillä monta kertaa päivässä, enhän minä jaksa. Ihan tyhmää. Onneksi isi lupasi että koira ei sentään saa nukkua sängyssä niinkuin me. Huhhuh..

Sitten vielä asiaan täysin kuulumattomia kuvia:

‹ Mila ›


Ronjan kynsikoristeet.

Diva ja divan ruoka.

Uuuuu! Joku on tehnyt minulle tunnelin!

perjantai 2. elokuuta 2013

Päättömät kanat

Tällä viikolla mami ja isi ovat pyyhältäneet ihan hullun lailla joka paikkaan. Tuolta ne päättömät kanat varmaan näyttävät juostessaan... Ne ei ole yhtään ehtinyt olla ja nukkua meidän kanssa. Lisäksi ne ovat molemmat olleet töissä ja koulussa joka ilta, joten me ollaan aika lailla oltu kahdestaan Milan kanssa. Isi ja äiti rupesivat muutama viikko sitten puhelemaan jostain "uudesta kodista". En oikein ymmärtänyt että mikä se sellainen koti on, mutta tiistaina se valkeni. Äiti ja isi lähtivät johonkin tiistaina aamulla ja kun he tulivat takaisin, he selittivät että me pääsemme uuteen, isompaan kotiin. Ensiksi en tykännyt kuulla tuollaista, eihän me olla edes nähty koko paikkaa. Mitä jos me emme pidäkkään siitä? Eikö lapsilla ole minkäänlaisia oikeuksia?! Isi ja äiti kertoivat, että siellä on enemmän tilaa juosta ja suurempi keittiö jossa on enemmän tilaa tehdä meille ruokaa. Siinä vaiheessa tämä "uusi koti" alkoikin pikkuhiljaa kuulostaa ihan kivalta!

Koko viikon mami ja isi ovat juosseet siis eri paikoissa. Heidän on kuulemma täytynyt hoitaa asioita meidän uuteen asuntoomme liittyen. Tänään, perjantaina, joku ihan vieras täti tuli yhtäkkiä käymään meillä. Hän kierteli pitkin asuntoa, katseli seiniä ja kattoja. Samalla hän kirjoitteli paperille jotain. Se näytti tosi hassulta. Meidän piti Milan kanssa seurata ja vahtia outoa tätiä, sekä samalla turvata isin ja mamin selusta. Niinhän kunnon lapset tekevät. Sitten täti lähti, ihan yhtäkkiä. Isi sanoi että täti kävi katsomassa jos me olemme tuhonneet täällä jotain. Minä vähän loukkaannuin, sillä eihän me koskaan mitään pahaa tehdä! Tapetitkin iiihan itsekseen kävelevät irti seinistä...

Isi ja mami suunnittelevat jo kovasti muuttoa ja soittelevat joka paikkaan jotta sähköt ja muut elintärkeät asiat on sitten hyvissä ajoin hoidettu ennen kuin olemme perillä uudessa kodissa. Meille on tärkeintä, että isin ja mamin sänky, meidän kiipeily/nukkumateline ja ruuat tulevat mukaan, ei niillä muilla tavaroilla niin väliä! Ainiin ja vessa myös, ettei tarvitse matoille tehdä tarpeita. Mami kertoi, että me joudumme menemään isovanhempien, tai lähinnä mummin luo muuttamisen ajaksi. Ihan tyhmäää, olisin halunnut päästä matkustamaan sellaisen muuttolaatikon mukana. Pappa ja kummisetä menevät kuulemma mukaan muuttohommiin, joten olemme sitten ihan viidestään mummin, Mosse-tädin ja Samurai-sedän kanssa sen aikaa. Mummi lupasi tehdä meille ruokaa sillä aikaa kun muut muuttavat.

Haluatte varmaan nähdä muutamia kuvia vielä kuluneelta viikolta:

<3: Ronja

Mila vahtii keppiä.


Äitiiiii... Aaaanna jotain hyvääää ^^

Milan kauneusuni asento.

Autoin mamia koulutöissä.

Palvelijat silittävät.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kyläilyä ja rallittelua

Isi kertoi eilen illalla jotain tosi ällistyttävää. Tämä oli vielä uskomattomampaa kuin se, että lehmästä tulee pienen pieni pihvi. Isi nimittäin kertoi, että lehmästä tulee myös KERMAA?! Sen jo tiesinkin, että maito tulee lehmästä, mutta että kermakin. Siis mitä??? Luulin että kerma tulee jostain pienestä, makeasta eläimestä. Niin kuin vaikka hiiren kokoisesta kermaeläimestä, mikä sitten vatkataan kermavaahdoksi.

Mamin veli, meidän kummisetämme tuli eilen vierailulle katsomaan meitä. Hän ja isi pelasivat nyrkkeilypeliä, hyi. Siinä vain mäiskitään toisia ja veri vaan roiskuu, en ymmärrä tuollaista yhtään. Oli kuitenkin kivaa kun kummisetä tuli kylään, me saimme nimittäin kaikennäköistä hyvää sen vuoksi. Ja sitten hän päätti jäädä yöksi joten saimme "nukkuma"kaverinkin! Toisin sanoen saimme näyttää yöllä ihan kaikki temput mitä osaamme tehdä. Tungimme hänen peiton alle, saalistimme hänen varpaita, käytimme häntä pomppualustana ja rallitien pätkänä, raavimme ja availimme ovia, rapistelimme kukkia, tapoimme keittiöpyyhettä ja rapistelimme kukkia. Hänellä oli varmasti tosi hauskaa kun sai osallistua meidän leikkeihin! 


Ihmettelen miksi äiti ja isi eivät tykkää meidän yöleikeistämme. Äiti on sanonut etteivät he muka saa nukuttua ja siksi meidät laitetaan yöksi makuuhuoneen ulkopuolelle. HMPH. Minusta ja Milasta olisi niiin kivaa näyttää aina öisin kaikkia kivoja temmpuja. Mila tykkäisi rapistella sängyn alla olevia muoveja ja minusta olisi kivaa kun äiti ja isi olisivat osa rallirataa. En ymmärrä miksi ihmisten pitää nukkua yöllä, ihan tyhmää. Päivät on sitä varten että silloin nukutaan! 


Sitten vielä suru-uutisia: Minun pieni pinkki palloni on hukassa :'C Tulethan pallo pian takaisin kotiin, sinua on tosi kova ikävä. En ymmärrä missä välissä pallo on päässyt karkuun, mutta niin ei olisi saanut käydä. Mami ja minä yritimme etsiä kaikkialta palloa. Minä kävin katsomassa sohvan alta ja mami etsi kaikki mahdolliset paikat läpi. Välillä leikimme pallon kanssa piilosta, mutta nyt palloa ei löydy mistään piilopaikoista. Nyt on ihan tylsää leikkiä kun ei ole palloa mitä kuskata ympäri kotia. :'C


<3: Ronja



Päiväunilla lemppariasennossa.

Iltaunilla siskon kanssa saunassa.

Pallo <3 Tule pian takaisin!





sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Maailman ihmeellisyyksiä

Isi ja äiti meni taas viikonlopuksi sinne mökille ja me jäätiin Ronjan kanssa ihan kahdestaan. Se ei kyllä oikeastaan haitannut, me vain nukuttiin ja syötiin koko aika. Ja tällä kertaa isi ja äiti olivat poissa vain yhden yön. Isi kertoi että he olivat nähneet matkalla lehmiä ja muutaman lampaan. Ainiin ja paaaljon hevosia, sillä he kävivät katsomassa hevostelukilpailuja. En oikein tiedä mistä siellä kilpaillaan, mutta veikkaisin että ne katsovat mikä hevonen näyttää kaikkein maukkaimmalta ja parhaimmalta pihviksi.

Isi myös kertoi, että se lehmä on sellainen mitä mekin olemme saaneet maistaa. Isi kertoi että se on aika suuri eläin, katsokaa vaikka:



Lehmä.
Tosi lihava! Rupesin kuitenkin miettimään, että kuinka ihmeessä noin paksusta eläimestä voi tulla niiiin pieni pihvi?! Miten tuommoisen kokoinen lehmä voi kutistua niin pieneksi pihviksi. Tai jauheliha, miten sitäkin voi tulla vain niin hirvittävän pieni paketillinen? Eikö siitä pitäisi tulla semmoinen pikkuisen lehmän muotoinen? En kyllä yhtään ymmärrä. Noita lehmiä täytyy olla tosi paljon kun niistä saa ruokaa vain niin vähän kerrallaan.

‹Mila›




Nyt on minun vuoroni jatkaa, Mila on jo ihan tarpeeksi saanut kirjoittaa taas! Viikko sitten kun oltiin mummilassa käymässä, niin oli kerrankin kivaa olla siellä kun tyhmä ja kiukkuinen Mosse-täti ei ollut paikalla ollenkaan. Me ei oikein tulla Mosse-tädin kanssa toimeen. Hän kun luulee olevansa joku kuningatar, vaikka sehän on täysin mahdotonta kun minä olen prinsessa. Nyt minun ei tarvinnut kiukutella yhtään niin paljoa kun saimme olla melkein koko ajan ihan neljästään.

Kävimme myös ulkoiluttamassa äitiä ja isiä isovanhempien pihalla. Siellä on paaljon kivempi ulkoilla kun täällä cityssä. Viihdyn paljon paremmin maalaistyttönä kuin cityssä. En ole ennen uskaltanut lähteä viemään äitiä kauhean kauas isovanhempien pihasta kun ei sitä ikinä tiedä millaisia petoja siellä pidemmällä voi olla liikenteessä. Nyt kuitenkin päätin että äidin on aika päästä pidemmälle lenkille ja lähdin viemään häntä pelottavien naapureiden ohitse. Siellä ei kuitenkaan ollut yhtään niin pelottavaa kuin luulin, joten päädyimmekin melkoisen pitkälle! Yksi nelijalkainen kuljetusväline (ihmiset sanovat autoksi) tuli vastaan ja äiti piti viedä vähän kauemmaksi turvaan siltä, ne kun näyttävät aika vaarallisilta vekottimilta.


Minäkin muuten ihmettelin tuota lehmäjuttua aikalailla.. Minä luulin että ne lehmät ovat sellaisia ihan pikkuruisia, kun kerran niistä saatava ruokakin on niin vähäistä. Ajattelin aina, että ne lehmät olisivat sellaisia kuin maitopurkissa on, pieniä ja söpöjä. Miten lehmä voi mahtua maitopurkkiin jos se onkin noin iso kuin isi väittää?


<3: Ronja

Oikeanlainen lehmä.