Uusi koti

Nyt en oikein tiedä mistä alottaisin kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Viime tiistaista asti äiti ja isi ovat raahanneet isoja ja pieniä pahvilaatikoita, sekä valkoisia laatikoita kotiin ja siellä alkoi olla jo tosi ahdasta. Meidän aamu- ja iltasekoamisreitit pienenivät pienenemistään ja lopulta piti viimeiset pari yötä häiritä oikein urakalla isin ja äidin unia kun ei ollut enää muutakaan tekemistä. 

Pahvilaatikkovuoresta löytyi Prinsessalle sopiva kolo.

Torstai oli kyllä kaikkein kummallisin päivä. Silloin äiti ja isi purkivat kaikki loputkin tavarat, kuten meidän kiipeilypaikkamme. Olin tosi vihainen isille ja näytimmekin mahdollisimman loukkaantuneilta koko illan. Myös kaikki lelut kerättiin johonkin tyhmään pussiin. Onneksi sentään ruokaa ei viety pois, se olisi ollut jo aivan liikaa!!

Ronja näyttää hämmentyneeltä.

Kaikki laatikot piti tarkistaa.

Perjantaina oli tosi aikainen herätys. Äiti laittoi meidät kuljetusvälineeseen jo kahdeksalta aamulla ja meitä lähdettiin viemään mummilaan. Olimme niin väsyneitä ettemme jaksaneet edes harjoitella laulamista, mikä on yleensä automatkoilla hyvää ajanvietettä. Mosse-täti ja Samurai-setä olivat molemmat vastassa ja äiti ja isi jatkoivatkin samantien matkaa. Mummin kanssa me käytiin paljon ulkoilemassa ja meillä olikin hirmu jännää kun löysin tikka-linnun. Sitä oli tosi kiva vaania, mutta harmillisesti mummi oli liian hidas ja aika huono saalistaja.. Niinpä ruoka lensi lopulta karkuun.

Prinsessaa ärsytti.

Luulimme, että isi ja mami tulisivat hakemaan meidät kotiin vielä samana päivänä, mutta saimmekin jäädä mummilaan yöksi. Lauantaina illalla he sitten suvaitsivat saapua ja olimme Ronjan kanssa tosi iloisia. Ronja ei yhtään sähissyt äidille vaan kiehnasi jaloissa ja pyöri maassa kuin joku hullu, ikävä oli selvästi ollut jo kova. Minä tyydyin ihan sivistyneesti tunkemaan isin syliin, vaikka minullakin oli jo ollut kova ikävä. Vihdoinkin me lähdettiin kotiin päin, tai niin me ensin luulimme. Matkalla kuitenkin kävi ilmi, ettei me oltukkaan menossa kotiin ja me jo vähän turhauduimme Ronjan kanssa että mihin ihmeeseen meitä nyt sitten viedään.

Tulimme perille sellaiseen paikkaan jossa me ei oltu ikinä ennen käyty. Meidät vietiin sisälle ja kaikki näytti ihan oudolta, yhtä seikkaa lukuunottamatta; kaikki meidän tavaramme olivat siellä. Mitä ihmettä?! Kuinka ihmeessä ne tavarat sinne olivat menneet? Osaavatko ne kävellä, vai kenties lentää? Vai olikohan nekin tuotu samanlaisella kuljetusvälineellä kuin meidätkin? TOSI kummallista! Me rupesimmekin heti Ronjan kanssa tutkiskelemaan taloa, ja huomasimme että joka ikinen tavara oli täällä. Sitten välähti, tämän täytyy olla se "uusi koti" josta mami ja isi ovat niin puhuneet. Tilaa ainakin näyttää olevan enemmän kuin (kai nyt sitten) "vanhassa" kodissa. Ikkunasta näkyy paljon puita, joita ei ole ennen näkynyt noin läheltä. Se on ihan kivaa, koska puissa näyttää lentelevän paljon ruokia, joten niitä on varmasti kiva katsella ja kuolata.

Nyt olemme nukkuneet täällä yhden yön ja paikka vaikuttaa kyllä kieltämättä kivalta. Omat tutut paikat ovat jo löytyneet ja talo on otettu haltuun. Mummi ja pappa ovat kuulemma tulossa pian katsomaan ja arvioimaan uutta kotia, sekä tietenkin isin ja mamin sisustustaitoja. Minun mielestä he osaavat sisustaa hyvin, sillä ruokakippo on sijoitettu näppärästi lähelle jääkaappia (sieltä haetaan leikkelettä) ja matkanvarrella makuuhuoneeseen mentäessä (iltapalalta ei ole pitkä matka nukkumaan). Myös Ronjan harrastus, kyylääminen, on myös otettu tosi hyvin huomioon, sillä meidän kiipeilypaikkamme on ihan ikkunan vieressä, josta näkyy ruokapuu, sekä kävelykatu jossa kulkeekin melkoisesti ihmisiä ja lemmikkejä.

Isin kanssa päiväunilla raskaiden töiden jälkeen.

Mamin kamera sai päivitystä, ihan vain sitä varten että hän saa meistä taas hiukan parempia kuvia.

‹ Mila ›