Syksyn väreissä

Ohhoh, onpas jo vierähtänyt pitkä aika viimeisestä postauksesta... No, nyt onkin taas aika paljon kerrottavaa ja näytettävää. 

Ensinnäkin, lauantai oli TOSI jännä päivä. Isi ja äiti vei meidät tallille katsomaan isoja hevosia, ja oli siellä muutama pienikin hevonen. Niitäkin kai kasvatetaan, jotta niistä saataisiin mahdollisimman suuri pihvi. Niin minä ainakin luulisin. Siellä tallilla oli myös tosi yli-innokas lapsi, joka olikin aluksi vähän turhan pelottava, ainakin Ronjan mielestä. 

Tuli huomattua, että äidilläkin on ihan oma hevonen, en olekaan tiennyt siitä ennen. Olen aina ihmetellyt kun hän puhuu jostain ihan oudoista asioista, kuten hypyistä ja mammuskasta (hänen hevosensa lempinimi, tosi tyhmä sellainen) ja haisee välillä oudolta kun tulee kotiin. Se kaikki näköjään liittyy hevosiin. Hevoset kuulemma syövät vain omenoita ja porkkanoita, eivät pieniä kisuja. Tuo tieto helpotti tosi paljon ja uskalsinkin mennä haistelemaan äidin heppaa ihan läheltä. Ronjakin oli yllättävän rohkea ja hänkin haisteli äidin sylistä heppaa.

Ronjan laulukonsertti:

Talliseikkailun jälkeen me mentiin Ronjan kanssa mummin kyydissä Samppa- sedän ja Mosse- tädin luo. Isi ja äiti lähtivät isin siskon luona käymään. Kun he tulivat takaisin, oli taas ulkoilun aika. Saimme toimia äidille taas malleina, kun hän otti kuvia meistä. Minä olin liikkeellä mummin kanssa ja Ronja ulkoilutti kummisetää (mamin veljeä). Minulla olikin tosi paljon energiaa ja lehdet rapisivat niin kivasti että se innosti entisestään. Kävin ainakin viisi puuta läpi ja katselin maisemia. Mummille tuli vähän jo kiire pysyä perässäni kun kirmasin täyttä vauhtia. Samurai- setä uskaltautui myös ulos, hänen piti tulla vähän vahtimaan meitä. Setä on tosi arkajalka ja hän näyttää ihan pöllöltä kun hän vartioi selustaansa silmät lautasen kokoisina. Joku hirviö on varmaan joskus hypännyt hänen kimppuunsa kun hän ei edes omalla pihalla meinaa uskaltaa liikkua. Harmi kun minä en ole silloin ollut paikalla, kun tuo hirviö on hyökännyt, minä olisin kyllä tappanut sen. Sitten sedän ei tarvitsisi aina olla niin varuillaan..

Kun illalla pääsimme kotiin niin Ronja aloitti taas laulamisen.. Minä halusin vain nukkumaan kun oli ollut niiiin rankka päivä ja toinen vaan rääkyi minkä kerkesi. Sisko on välillä kyllä tosi ärsyttävä..

Tämä tyhmä ohjelma ei suostunut lataamaan videota, jossa haistelen isoa hevosta, mutta tässä vielä vähän kuvia. Lisää niitä löytyy äidin galleriasta.

‹ Mila ›

Leikkimökin katolla seikkailulla.

Jee, lehtikasa!

Setä-Samurai vahtii.

Ensimmäinen puu.

Pusi pusi.

"Kukaan ei nä minua täältä!"

Syksyisessä pusikossa.

Poseeraus.

Ronja palvoo setää.