Uusi koti

Nyt en oikein tiedä mistä alottaisin kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Viime tiistaista asti äiti ja isi ovat raahanneet isoja ja pieniä pahvilaatikoita, sekä valkoisia laatikoita kotiin ja siellä alkoi olla jo tosi ahdasta. Meidän aamu- ja iltasekoamisreitit pienenivät pienenemistään ja lopulta piti viimeiset pari yötä häiritä oikein urakalla isin ja äidin unia kun ei ollut enää muutakaan tekemistä. 

Pahvilaatikkovuoresta löytyi Prinsessalle sopiva kolo.

Torstai oli kyllä kaikkein kummallisin päivä. Silloin äiti ja isi purkivat kaikki loputkin tavarat, kuten meidän kiipeilypaikkamme. Olin tosi vihainen isille ja näytimmekin mahdollisimman loukkaantuneilta koko illan. Myös kaikki lelut kerättiin johonkin tyhmään pussiin. Onneksi sentään ruokaa ei viety pois, se olisi ollut jo aivan liikaa!!

Ronja näyttää hämmentyneeltä.

Kaikki laatikot piti tarkistaa.

Perjantaina oli tosi aikainen herätys. Äiti laittoi meidät kuljetusvälineeseen jo kahdeksalta aamulla ja meitä lähdettiin viemään mummilaan. Olimme niin väsyneitä ettemme jaksaneet edes harjoitella laulamista, mikä on yleensä automatkoilla hyvää ajanvietettä. Mosse-täti ja Samurai-setä olivat molemmat vastassa ja äiti ja isi jatkoivatkin samantien matkaa. Mummin kanssa me käytiin paljon ulkoilemassa ja meillä olikin hirmu jännää kun löysin tikka-linnun. Sitä oli tosi kiva vaania, mutta harmillisesti mummi oli liian hidas ja aika huono saalistaja.. Niinpä ruoka lensi lopulta karkuun.

Prinsessaa ärsytti.

Luulimme, että isi ja mami tulisivat hakemaan meidät kotiin vielä samana päivänä, mutta saimmekin jäädä mummilaan yöksi. Lauantaina illalla he sitten suvaitsivat saapua ja olimme Ronjan kanssa tosi iloisia. Ronja ei yhtään sähissyt äidille vaan kiehnasi jaloissa ja pyöri maassa kuin joku hullu, ikävä oli selvästi ollut jo kova. Minä tyydyin ihan sivistyneesti tunkemaan isin syliin, vaikka minullakin oli jo ollut kova ikävä. Vihdoinkin me lähdettiin kotiin päin, tai niin me ensin luulimme. Matkalla kuitenkin kävi ilmi, ettei me oltukkaan menossa kotiin ja me jo vähän turhauduimme Ronjan kanssa että mihin ihmeeseen meitä nyt sitten viedään.

Tulimme perille sellaiseen paikkaan jossa me ei oltu ikinä ennen käyty. Meidät vietiin sisälle ja kaikki näytti ihan oudolta, yhtä seikkaa lukuunottamatta; kaikki meidän tavaramme olivat siellä. Mitä ihmettä?! Kuinka ihmeessä ne tavarat sinne olivat menneet? Osaavatko ne kävellä, vai kenties lentää? Vai olikohan nekin tuotu samanlaisella kuljetusvälineellä kuin meidätkin? TOSI kummallista! Me rupesimmekin heti Ronjan kanssa tutkiskelemaan taloa, ja huomasimme että joka ikinen tavara oli täällä. Sitten välähti, tämän täytyy olla se "uusi koti" josta mami ja isi ovat niin puhuneet. Tilaa ainakin näyttää olevan enemmän kuin (kai nyt sitten) "vanhassa" kodissa. Ikkunasta näkyy paljon puita, joita ei ole ennen näkynyt noin läheltä. Se on ihan kivaa, koska puissa näyttää lentelevän paljon ruokia, joten niitä on varmasti kiva katsella ja kuolata.

Nyt olemme nukkuneet täällä yhden yön ja paikka vaikuttaa kyllä kieltämättä kivalta. Omat tutut paikat ovat jo löytyneet ja talo on otettu haltuun. Mummi ja pappa ovat kuulemma tulossa pian katsomaan ja arvioimaan uutta kotia, sekä tietenkin isin ja mamin sisustustaitoja. Minun mielestä he osaavat sisustaa hyvin, sillä ruokakippo on sijoitettu näppärästi lähelle jääkaappia (sieltä haetaan leikkelettä) ja matkanvarrella makuuhuoneeseen mentäessä (iltapalalta ei ole pitkä matka nukkumaan). Myös Ronjan harrastus, kyylääminen, on myös otettu tosi hyvin huomioon, sillä meidän kiipeilypaikkamme on ihan ikkunan vieressä, josta näkyy ruokapuu, sekä kävelykatu jossa kulkeekin melkoisesti ihmisiä ja lemmikkejä.

Isin kanssa päiväunilla raskaiden töiden jälkeen.

Mamin kamera sai päivitystä, ihan vain sitä varten että hän saa meistä taas hiukan parempia kuvia.

‹ Mila ›

15 faktaa prinsessasta

1. Mami on yleensä paljon kivempi kuin isi. Äiti ymmärtää minun kuninkaallista sielunelämääni oikein hyvin.
2. Pinkki pallo on maailman paras lelu.
3. Koska Mila on ruuan Jumala, minä joudun aina odottamaan tosi kauan ennen kuin pääsen syömään. Se on välillä tosi ärsyttävää.
4. Mamin ja isin välissä on kaikkein paras nukkumapaikka.
5. Osaan avata ovia ja olen siitä aika ylpeä. Voin murtautua vaikka makuuhuoneeseen jos ovi on epähuomiossa laitettu kiinni.
6. Valitsen tarkasti ketkä saavat koskea minuun. Suuri osa halukkaista silittäjistä saa tassusta, koska en pidä heistä. Tai sitten lähden vain karkuun.
7. Kun olen kiukkuinen (yleensä isovanhempien luona koska tyhmä Mosse-täti on siellä) niin mami on ainut joka saa koskea minuun. Hänellekin pitää kyllä välillä vähän murista jotta hän tietää etten pidä tilanteesta.
8. Kotona menen kuitenkin pyytämään anteeksi vihoittelua ja sitten me ollaan taas parhaat kaverit.
9. Illalla saan yleensä sekoamiskohtauksia ja silloin juoksemme Milan kanssa peräkanaa ympäri kotia.
10. Käyn melkein joka ilta suihkussa iltapesulla sen jälkeen kun mami ja isi ovat käyneet. Märällä lattialla kierimällä ja istumalla tulee tosi puhdasta jälkeä!
11. Sauna on tosi kiva paikka. Aina kun se laitetaan lämpiämään niin menen sinne nautiskelemaan ennen kuin isi ja mami menevät. Joskus menen myös heidän mukanaan saunaan.
12. Peiton alla on myös kiva lämmitellä, varsinkin sohvalla olevalla viltillä. Joskus menen myös äidin nukkuessa hänen peittonsa alle, lämmittämään mamia.
13. Osaan laulaa tosi taitavasti ja minusta lähtee paljon ääntä pieneksi kissaksi. Yleensä harjoittelen lauluja illalla kun äiti ja isi ovat menneet nukkumaan. Jostain syystä he eivät ole kauhean iloisia kun harjoittelen niin myöhään.
14. Ulkoillessa on tyhmää kun minulle laitetaan turvavaljaat päälle. Ne estävät lintujen pyydystämisen ja äiti pitää ihan liian kovaa ääntä kun hän on mukana kävelyllä, se säikyttää ruuan pois!
15. Tykkään prinsessana oleilusta ja osaan hyvin näyttää kaikille että olen kuninkaallinen. Pinkki on asiaan kuuluvasti lempivärini. 

Olisiko teillä, minun ihailijoillani, jotakin mitä haluaisitte minun kirjoittavan? Tai jotain mitä haluaisitte minusta tai Milasta tietää?

<3: Ronja

Minä ja mangustikaverini päästiin lehteen!

Poseeraus parvekkeella.

Lisää kanoja

Tänään äiti ja isi menivät tyhjentämään alakerran varastoa, jossa on kuulemma turhaa tavaraa. Äiti myös oli sanonut isille että siellä on kanoja. Kuulemma se oli kirjoitusvirhe ja hän tarkoitti kamoja, mutta minä luulen että he yrittivät vain huijata minua. Kyllä siellä varmaan oikeasti kanoja on, asiasta pitää ainakin ottaa selvää. Eiväthän isi ja mami voi hyviä kanoja siellä häkissä pitää, vaan ne pitäisi tuoda tänne meille! Ronja tykkäisi niin kovasti heitellä kanoja, niinkuin hän heittelee palloa. Ja minä voisin sen jälkeen syödä ne!

No, äiti ja isi siis tulivat takaisin ylös ilman kanoja. Olin aika vihainen ja rupesinkin valittamaan asiasta heti. Sitten ne menivät vielä hakemaan kebabeläintä, enkä saanut sitäkään! Käsittämätöntä... Ei Jumalaa kannattaisi suututtaa, se kostautuu taas yöllä kyllä takaisin. Täytyy siis taas tappaa mamin hyvänmakuinen koriste enkeli ja pyytää Ronjaa  harjoittelemaan laulamista oikein kovaan ääneen.

Kaiken kukkuraksi isi ja mami ovat alkaneet puhumaan jostain lemmikkikoirasta yhä enemmän ja enemmän. Mehän sanottiin ettei haluta mitään lemmikkejä. Isi juuri äsken sanoi että keväällä voisimme ottaa sellaisen söpön "pikku" koiran, esimerkiksi labradorinnoutaja rotuisen koiran. Se on kuulemma kiltti ja olisi meille sopiva ensimmäiseksi lemmikki. Epäilen kuitenkin hiukan. Eihän se ole edes tarpeeksi karvainen että Ronja voisi lämmitellä sen karvoissa. Siihen tarvittaisiin joku lassien tapainen lemmikki. Ja sitten toiseksi lemmikkikoiran ottaminenhan tarkoittaisi sitä, että se tunkisi mukaan minun ja isin lenkeille. Ja sitten pitäisi lenkkeillä monta kertaa päivässä, enhän minä jaksa. Ihan tyhmää. Onneksi isi lupasi että koira ei sentään saa nukkua sängyssä niinkuin me. Huhhuh..

Sitten vielä asiaan täysin kuulumattomia kuvia:
‹ Mila ›

Ronjan kynsikoristeet.

Diva ja divan ruoka.

Uuuuu! Joku on tehnyt minulle tunnelin!

Päättömät kanat

Tällä viikolla mami ja isi ovat pyyhältäneet ihan hullun lailla joka paikkaan. Tuolta ne päättömät kanat varmaan näyttävät juostessaan... Ne ei ole yhtään ehtinyt olla ja nukkua meidän kanssa. Lisäksi ne ovat molemmat olleet töissä ja koulussa joka ilta, joten me ollaan aika lailla oltu kahdestaan Milan kanssa. Isi ja äiti rupesivat muutama viikko sitten puhelemaan jostain "uudesta kodista". En oikein ymmärtänyt että mikä se sellainen koti on, mutta tiistaina se valkeni. Äiti ja isi lähtivät johonkin tiistaina aamulla ja kun he tulivat takaisin, he selittivät että me pääsemme uuteen, isompaan kotiin. Ensiksi en tykännyt kuulla tuollaista, eihän me olla edes nähty koko paikkaa. Mitä jos me emme pidäkkään siitä? Eikö lapsilla ole minkäänlaisia oikeuksia?! Isi ja äiti kertoivat, että siellä on enemmän tilaa juosta ja suurempi keittiö jossa on enemmän tilaa tehdä meille ruokaa. Siinä vaiheessa tämä "uusi koti" alkoikin pikkuhiljaa kuulostaa ihan kivalta!

Koko viikon mami ja isi ovat juosseet siis eri paikoissa. Heidän on kuulemma täytynyt hoitaa asioita meidän uuteen asuntoomme liittyen. Tänään, perjantaina, joku ihan vieras täti tuli yhtäkkiä käymään meillä. Hän kierteli pitkin asuntoa, katseli seiniä ja kattoja. Samalla hän kirjoitteli paperille jotain. Se näytti tosi hassulta. Meidän piti Milan kanssa seurata ja vahtia outoa tätiä, sekä samalla turvata isin ja mamin selusta. Niinhän kunnon lapset tekevät. Sitten täti lähti, ihan yhtäkkiä. Isi sanoi että täti kävi katsomassa jos me olemme tuhonneet täällä jotain. Minä vähän loukkaannuin, sillä eihän me koskaan mitään pahaa tehdä! Tapetitkin iiihan itsekseen kävelevät irti seinistä...

Isi ja mami suunnittelevat jo kovasti muuttoa ja soittelevat joka paikkaan jotta sähköt ja muut elintärkeät asiat on sitten hyvissä ajoin hoidettu ennen kuin olemme perillä uudessa kodissa. Meille on tärkeintä, että isin ja mamin sänky, meidän kiipeily/nukkumateline ja ruuat tulevat mukaan, ei niillä muilla tavaroilla niin väliä! Ainiin ja vessa myös, ettei tarvitse matoille tehdä tarpeita. Mami kertoi, että me joudumme menemään isovanhempien, tai lähinnä mummin luo muuttamisen ajaksi. Ihan tyhmäää, olisin halunnut päästä matkustamaan sellaisen muuttolaatikon mukana. Pappa ja kummisetä menevät kuulemma mukaan muuttohommiin, joten olemme sitten ihan viidestään mummin, Mosse-tädin ja Samurai-sedän kanssa sen aikaa. Mummi lupasi tehdä meille ruokaa sillä aikaa kun muut muuttavat.

Haluatte varmaan nähdä muutamia kuvia vielä kuluneelta viikolta:

<3: Ronja

Mila vahtii keppiä.

Äitiiiii... Aaaanna jotain hyvääää ^^

Milan kauneusuni asento.

Autoin mamia koulutöissä.

Palvelijat silittävät.