Olen ollut niin kiukkuinen äidille, ettei ole tehnyt mieli kirjoitella tänne yhtään mitään. Se sitten tosiaan toi meille sen tyhmän koiran. En voi käsittää, kun nimenomaan sanoin etten halua sellaista. Ensimmäisen illan, kun se tyhmä tuli, vietin makuuhuoneessa murjottaen. Oikeastaan olen murjottanut monta viikkoa. Tyhmä, riehuva ja kuolaava otus tuli pilaamaan kaiken kun elämä oli melkein täydellistä. Olin ensin varma, etten voi ikinä antaa äidille anteeksi tuollaista suurta virhettä.
Katsokaa nyt kuinka hullu se on?!
Nyt koira on ollut saman katon alla jo monta viikkoa. Ensimmäisillä kerroilla kun äiti tai isi lähtee ulos, niin luulin että he vievät sen takaisin sinne mistä tulikin. Harmi kyllä niin ei ole vieläkään käynyt... Milakin on nykyään ihan outo. Se tykkää siitä koirasta?! Mikä sitä vaivaa?! Mikä kaikkia vaivaa!! En ole enää viitsinyt laulaa äidille, vaikka hän siitä tykkäisikin. Siitäs sai. En myöskään ensin alkuun mennyt lainkaan äidin syliin, nukkunut vieressä tai halunnut olla muutenkaan tekemisissä.
Tuimana katselen.
No, vaikka se kuolaava ja joka paikkaan äitiä ja isiä seuraava koira onkin tosi tyhmä, niin on se nyt sentään välillä nykyään ihan kiva. Mutta yhtään en myönnä pitäväni siitä! Yksi asia siinä ainakin on hyvää: sen peräpäässä oleva lelu. Kun se istuu niin sitä lelua on kiva lätkiä, välillä se myös heiluu kivasti niin sitä voi vähän pyydystää. Olemme Milan kanssa opettaneet lemmikin siihen, että kun murisee (tai Mila välillä myös nyrkkeilee) niin koira väistää. Onneksi ei ole vielä tarvinnut sen enempää suuttua, sillä siitä ei koiralle hyvää jälkeä seuraisi. Mila on saanut nyt hyvän painikaverin niin minä yleensä nykyään vältyn Milan kanssa painimiselta. Ollaan me jo vähän herkuteltukin yhdessä. Kun on tarpeeksi hyvää namia tarjolla niin pystyn antamaan koiran olla vieressä, kunhan se on paikallaan.
Herkkuhetki. Siellä se lelukin muuten vispaa niin kovin että vauhtiviivat vain näkyy!
Olen sen verran antanut äidille anteeksi, että olen alkanut taas hiukan laulella. En kylläkään vielä öisin, mikä oli äidin lempparia, mutta päivisin. Olen myös alkanut taas menemään äidin ja isin syliin ja jopa nukkunut muutaman kerran äidin kanssa, niin kuin ennenvanhaan. Ajattelin, etten jaksa ikuisesti olla vihainen, ei ole tervettä sellainen. Toivottavasti äiti nyt kuitenkin oppi läksynsä, eikä tee enää mitään mistä minä en pidä. Mahdoinkohan hiukan liioitella alussa...? Ehkä nyt kuitenkaan Ihan koko elämä ei ole pilalla... Annan sentään nyt jo koiran välillä haistella minua ja voidaan olla samalla sohvallakin.. Ehkä nyt pikkuhiljaa voin alkaa tutustua uuteen lemmikkiimme. Ainakin hiukan. Ehkä se nyt ihan kiva joo on.. Ihan vähän.. vaan..
Ihan aluksi söpö video, joka otettiin muutama viikko sitten kun leikin isin kummipojan kanssa. Hän oli tosi kiva leikkikaveri!
Minä olen viimeaikoina pohdiskellut tosi paljon. En edes enää oikein muista mistä se lähti, mutta paljon asioita on pyörinyt päässäni. Ehkä minun uusi pikkuveljeni sekoittaa päätäni, vaikkei hän ole (onneksi) edes kotona vielä..? Tässä nyt näitä sanontoja ja sanoja joita olen miettinyt: "Painu hevonkuuseen" Miksi ihmeessä hevosen käsketään painumaan kuuseen?! Vai tarkoittaako se edes sitä? Mikä oikeastaan mahtaa olla hevonkuusi? Vai onko se hevon kuusi? Onko hevosella siis oma kuusi? Mutta miksi se sinne kiipeäisi.. Ja eihän hevonen edes pääsisi sinne kuuseen kun se on niin kömpelö. Eihän sillä ole edes kynsiä joilla kiipeillä. Ehkä hevonen ammutaan sinne kuuseen. Siihen tarvittaisiin kyllä tosi iso ampumaväline... Onkohan tämä taas jotain tosi hämäävää juttua? Niinkuin lehmänpihvijuttu. "Voi että / voiveitsi" Miksi voita täytyy voivotella? Tarkoittaako voiveitsi voiveistä, vai voivotellaanko siinä vain veistä? Onko veitsi tehnyt jotain tuhmaa kun sille sanotaan "voi veitsi..."? Ja miksi se edes on voiveitsi, kun samaa veistä isi ja äiti voi käyttää muihinkin ruokiin? Ei niitä silloinkaan sanota kanaveitseksi tai makkaraveitseksi. "Vajakki" Tämä on todella kummallinen sana. Tarkoittaako tämä tyyppiä, joka asuu vajassa? Vai käveleekö se ulos vajasta ja sitten sanotaan että se on vajakki, koska se tulee sieltä? Miksi sitten talosta tulevia ihmisiä ei sanota talokeiksi? Tai autosta ulosastuvia autokeiksi? Olen kuullut myös, että jakki on eräänlainen härkä. Onko VAjakki sitten joku muu rotu, vai onko se jakki nimeltä VA. Hassu nimi kyllä kaverilla jos näin on.
(VA)jakki?
"Lähteä lätkimään"
Lätkiä=pelata jääkiekkoa, eikö? Kuka siis lähtee pelaamaan jääkiekkoa? Miksei voi vain sanoa että lähteä pelaamaan jääkiekkoa? Ja miksi vaikka sanotaan näin, niin se lähtevä tyyppi ei silti välttämättä lähde pelaamaan, vaan saattaa lähteä johonkin aivan muualle? Huijaako se vain, vai onko sillä niin lyhyt muisti ettei se muistanut enää mihin sen piti mennä? Lätkiä voi myös tarkoittaa lätkimistä, eli siis läpsimistä/kevyesti lyömistä. Ketä se lähtee lätkimään, siskoa vai? Sitä ainakin kuuluu lätkiä. Mutta miksi pitää oikein varta vasten Lähteä lätkimään? Eikö sitä voi tehdä vain sitten kun sattuu jo olemaan siskon luona? Minä en ainakaan pelkästään sitä varten jaksaisi nousta sängystä... Kyllä sitä ehtii sitten myöhemminkin lätkiä!
Noin. Nyt en jaksa pohtia enempää. Vielä vähän kuvia:
Jouluksi kutsuttu juhla on aikas kummallinen. Isi ja äiti toi puun sisälle ja laittoivat siihen jotain naruja ja palloja roikkumaan. Latvaan he laittoivat jutun, jota kutsuivat tähdeksi. Minusta se ei kyllä ollut tähteä nähnytkään. Luulin, että tähtiä ovat ne taivaalla näkyvät valot, mutta tuo tähti ei kyllä ollut lähimaillakaan sellaista. Ne pallot olivat kyllä tosi kivoja ja opimme hyvin äkkiä ottamaan ne ihan hiljaa puusta pois, niin ettei äiti ja isi kuulisi. Jostain syystä kun niitä ei kuulunut ottaa pois. Miksiköhän niiden piti siellä puussa roikkua? Joulu me vietettiin molempien isovanhempien luona. Ensin me käytiin jouluaatoksi kutsuttuna päivänä isin vanhempien luona. Siellä oli kaksi pientä lasta, ne oli aika jänniä. Ne piti hassuja ääniä ja toinen juoksenteli edestakaisin. Toinen lapsi oli vielä niin avuton, että se vain istuskeli. Ilmeisesti sen jalat eivät toimineet vielä, tai ehkä ne oli rikki? Kuinka avutonta ja typerää.
Nuuhku nuuhku.
Kun olimme vierailleet ja herkutelleet jonkun aikaa isin vanhemmilla, niin suuntasimme Piikkiöön. Siellä Samurai-setä ja Mosse-täti taas odottelivat. Jouluna sai näköjään myös lahjoja. Ilmeisesti olimme olleet todella kilttejä kisuja. Mila sai ruokaan liittyvän lahjan, sillä hänen lempijuttunsahan on syöminen. Hän sai sellaisen laitteen josta tulee ruokaa, kun hän leikkii sillä. Onpa kekseliästä! Lelu sylkee raksuja suoraan naaman eteen kun vähän jaksaa leikkiä! Minä sain hiiren, ihan ikioman harmaan söpöläisen. Se tuoksuu tosi hyvälle ja sillä on kiva häntä mitä voi pureskella. Sillä on jostain syystä myös lappuja pepussa, mistäköhän se johtuu? No, jokatapauksessa, niitäkin on ihan hauska pureskella. Sitten saimme vielä yhteisesti pussillisen nameja. Ne onkin supernameja, sillä emme meinaa kumpikaan pysyä villapöksyissämme kun äiti tai isi ottaa sen pussin esiin, niin hyviä ne ovat!
UUU! MATTO!
Sitten tuli uusivuosi. Se vasta olikin jännä juhla. Jossain vaiheessa illalla ikkunasta alkoi näkyä välkkyviä valoja. Ne olivat tosi kirkkaita ja niitä oli paljon eri värisiä. Välillä valoja oli kaikenvärisiä. Välillä ne oli isoja ja sitten taas pienempiä. Ne olivat tosi kauniin näköisiä ja me katselimmekin Milan kanssa ikkunan ääressä jonkin aikaa kun valot välkkyivät. Isi ja äiti kummastelivat, ettemme yhtään pelkää vaikka valot pitivät vähän paukettakin. Mutta mitäs tuollaisia nyt pelkäämään, nehän olivat vain hienon näköisiä.
Onpas taas ehtinyt tapahtua paljon. Kaikkein mullistavinta on ollut se, että äiti ja isi ostivat meille takit. Aivan oikein.. takit.. Äiti perusteli tämän sillä, ettei meidän tarvitse palella ulkoillessa. Ulkona on kyllä jo tosi kylmä ja varsinkin minä, ohutkarvainen prinsessa, tärisen jo hetken ulkoilun jälkeen. Asia siis kuulosti ihan hyvältä, kunnes ne takit piti pukea päälle.. Hyhhhyh sanon minä! Se oli tosi typerää. Eihän sen kanssa voi edes kävellä, vaan täytyy kieriä ja pyöriä lattialla! Sitten se täytyy koittaa syödä pois päältä ja sen jälkeen potkia ja venkuilla niin kauan että sen saa itse otettua pois, kun äiti ei suostu auttamaan. Huhhuh.. Kaikenlaista.
Äiti!!!!! (Milan murhaava katse)
Mila suhtautui hieman paremmin takkiin, sillä hän sentään kävelee sen kanssa, vaikka se näyttääkin tosi hassulta! Sisko näyttää ihan samanlaiselta, kuin silloin kerran kun meidät vietiin lääkäritädin luo. Sitten kun yhtäkkiä heräsimme kotoa niin olo oli tosi hassu. Törmäilimme seiniin ja jalat pettivät alta. Äiti sanoi, että kuului vaan raahustavaa ääntä ja sitten TUMPS kun kaaduimme. Siltä mila näytti ja kuulosti tuon takin kanssa. Itse totesinkin, että on edustavampaa vain kieriä maassa, jos takilla kerran on tuollainen vaikutus.
Milan takissa on pääkallon kuva ja alla lukee ikävästi Dog zone. Hihihihi :D Toivottavasti kukaan ei huomaa sitä... Minun takkini on saman mallinen, mutta se on harmaa ja siinä on pinkki sydän tuon pääkallon tilalla. Onneksi. Äiti menee tänään hakemaan sen, sillä kaupassa oli vain liian isoja kokoja näin simpsakalle tytölle. Äidin piti tilata oikean kokoinen erikseen, ihan minua varten. Luulen, että suhtaudun takkiin paremmin sitten kun saan oikeanlaisen prinsessa paidan päälle!
Tiistaina meillä kävi ihan ihmeellinen mies kylässä. Hän tuli aamulla ennen kuin äiti lähti kouluun. Menimme tietenkin äidin kanssa avaamaan oven ja sitten kipitimme heidän perässä keittiöön. Miehellä oli mukana tosi iso imukuppi ja joku valkoinen purkki. Sitten hän alkoi räplätä keittiön lavuaaria. Putki oli ollut ikävästi tukossa lauantaista lähtien, joten fiksuna tyttönä päättelin, että nämä asiat liittyvät nyt jotenkin toisiinsa... Sedän laite piti tosi kamalaa ääntä ja hommaa pitikin seurata turvallisen etäisyyden päästä, keittiön tuolilta. Mila oli tuttuun tapaansa uskalikko ja istui aivan sedän jalkojen takana pällistelemässä. Mies totesikin, että harvoin on nähnyt noin rohkeita kissoja, jotka eivät yhtään pelkää kovaa ääntä. Hän oli tietysti oikeassa, sillä olemmehan me maailman fiksuimmat kissatytöt! Alla olevassa videossa ihmeteltiin setää sen jälkeen kun hän oli lähtenyt.
Viikonloppuna kävimme taas mummilassa kylässä. Samurai- sedällä oli jo ollut tosi kova ikävä, sillä hän rupesi heti pussailemaan Milan kanssa. Sen jälkeen setä pesi Milan naamaa, kunnes Mila vähän kevyesti läppäisi Samppaa naamalle sanoen, että riitti sitten jo. Minun naamalleni Samurai ei onneksi tule, sillä hän on tainnut jo oppia, että minä saatan läpsiä vähän kovempaakin jos minua ärsyttää. Vaihdoimme mekin kuitenkin pikaiset nuuhkaisut keskenämme. Mosse- täti oli jälleen kerran aika kiukkuinen, mutta pysyttelimme lähinnä eri huoneissa niin konflikteilta vältyttiin. Mummila on siitä kiva paikka, että siellä saa aina hirmuisesti herkkuja! Tosin matkat ovat sen verran tylsiä, että täytyy ajan kuluksi lauleskella mahdollisimman paljon. Mila on sen verran tylsä, että hän ei laula minun kanssani, vaan lähinnä vain nuokkuu ja jumittaa koko matkan.
Viime kirjoituksen jälkeen meistä on tullut ihka oikeita julkkiskissoja! Se täti, jonka luota isi ja äiti adoptoi meidät, halusi esitellä meidän blogia facebookissa. Äiti kertoi, että täti on Kodinvaihtajat Ry:llä töissä. Se on semmoinen yhdistys joka auttaa pulaan joutuneita eläimiä. Joskus kuulemma ihmisille tulee sellaisia ongelmia, kuten allergia, että he joutuvat antamaan eläimen pois. Joskus taas ihmiset ovat niin tyhmiä että jättävät eläimen ihan yksin. Silloin Kodinvaihtajien (ja kuulemma myös muiden yhdistysten) ihmiset tulevat apuun. He yrittävät sitten löytää uuden, hyvän kodin eläimille. Kuulostaa tosi mukavalta ja reilulta! Äiti ja isi ovat puhuneet, että sitten kun meillä on isompi talo, niin hekin haluavat auttaa eläimiä samanlaisella toiminnalla. Minä en kuitenkaan ole kovin innoissani, sillä sehän tarkoittaisi että muut kissat tunkisivat meidän kotiimme. Asia kuulostaa varsin epäilyttävältä... Äiti ja isi ovat nyt myös aivan tosissaan sen tyhmän koira-homman kanssa.. Äiti oli mennyt soittamaan sellaiselle kasvattajalle ja nyt ollaan jonossa ja odotetaan että tulee meille "sopiva" pentu. Mahtaako sellaista ollakaan?! Seuraavan pentueen pitäisi kuulemma syntyä ensi keväänä ja siitä pitäisi tulla meillekin yksi pentu.. hmh.. Teimme Milan kanssa varasuunnitelman, jotta asia kääntyy parhain päin. Päätimme, että Mila soittaa sille kasvattajalle ja sanoo että suunnitelmiin tuli muutos eikä me halutakaan pentua. Hihihi! ;)
Järkytyin kun äiti kertoi varauksesta...
No, asiasta kukkapurkkiin.. Uu, kukkapurkki! Äiti ja isi ostivat meille joulukalenterin! Luulen että se oli lepyttelylahja tuon koirahässäkän takia, mutta silti ihan kivaa. Harmillista vain, että pitää vielä kuukausi odottaa ennen kuin sen saa avata. Kalenteri piti laittaa kaappiin piiloon, ettei Mila mene repimään sitä auki ja mussuta kaikkia herkkuja kerralla. Hän kun tuppaa välillä olemaan hieman ahne..
Kerjäläistytöt.
Olimme tuossa muutama viikko sitten mummilassa hoidossa, kun isi ja äiti lähtivät laivalle. Mummila on siitä tosi kiva paikka, että siellä saa aina kaikkea hyvää. Huono puoli taas on Mosse- täti, sillä me emme edelleenkään tule kovin hyvin juttuun.. Olemme kyllä melko hyvin oppineet olemaan välittämättä toisistamme ja kierrämme toisemme hyvin kaukaa. Kun äiti ja isi sitten tulivat hakemaan meitä kotiin, niin minä olin todella helpottunut ja onnellinen. Juoksin suoraa päätä äidin luo ja hän otti minut syliin. Oli ollut niin kova ikävä, etten muistanut edes murista ja valittaa ollenkaan kuinka kurjaa kaikki on ollut. Sen sijaan taisin innostua niin kovin että aloin jopa kehrätä, vaikka olimme mummilassa! Melko hurjaa, sillä en ikinä siellä ollessa näytä iloista naamaa. Piti oikein tunkea päätä mamin kainaloon ja puskea häntä leukaan, niin iloinen olin kun mami tuli takaisin! Milallakin oli ollut kova ikävä ja hän taas juoksi suoraa päätä isin syliin, varoitushuutojen saattelemana. "Pois alta, täältä tullaan!"Isi ja äiti vielä söivät ja sitten pääsi vihdoin kotiin nukkumaan... Olikin taas ollut niin rankka kyläreissu että koko iltana ei jaksanut tehdä muuta kuin nukkua. Huhhhhuh..! Viime viikolla kävimme saunassa kun oli kylmä ilta. Minä juoksin heti lämmittelemään kun sauna laitettiin päälle. Valitettavasti äitistä ja isistä tippuu epämukavasti vettä kun he tulevat saunomaan, joten silloin on parempi siirtyä ulkopuolelle.. En kyllä ymmärrä miksi he sillä lailla vuotavat vettä, se on tosi kummallista... Onneksi saunomista pääsee jatkamaan taas rauhassa kun isi ja äiti lähtevät! Nyt pitää mennä jatkamaan nukkumista! <3: Ronja
Ohhoh, onpas jo vierähtänyt pitkä aika viimeisestä postauksesta... No, nyt onkin taas aika paljon kerrottavaa ja näytettävää.
Ensinnäkin, lauantai oli TOSI jännä päivä. Isi ja äiti vei meidät tallille katsomaan isoja hevosia, ja oli siellä muutama pienikin hevonen. Niitäkin kai kasvatetaan, jotta niistä saataisiin mahdollisimman suuri pihvi. Niin minä ainakin luulisin. Siellä tallilla oli myös tosi yli-innokas lapsi, joka olikin aluksi vähän turhan pelottava, ainakin Ronjan mielestä. Tuli huomattua, että äidilläkin on ihan oma hevonen, en olekaan tiennyt siitä ennen. Olen aina ihmetellyt kun hän puhuu jostain ihan oudoista asioista, kuten hypyistä ja mammuskasta (hänen hevosensa lempinimi, tosi tyhmä sellainen) ja haisee välillä oudolta kun tulee kotiin. Se kaikki näköjään liittyy hevosiin. Hevoset kuulemma syövät vain omenoita ja porkkanoita, eivät pieniä kisuja. Tuo tieto helpotti tosi paljon ja uskalsinkin mennä haistelemaan äidin heppaa ihan läheltä. Ronjakin oli yllättävän rohkea ja hänkin haisteli äidin sylistä heppaa.
Ronjan laulukonsertti:
Talliseikkailun jälkeen me mentiin Ronjan kanssa mummin kyydissä Samppa- sedän ja Mosse- tädin luo. Isi ja äiti lähtivät isin siskon luona käymään. Kun he tulivat takaisin, oli taas ulkoilun aika. Saimme toimia äidille taas malleina, kun hän otti kuvia meistä. Minä olin liikkeellä mummin kanssa ja Ronja ulkoilutti kummisetää (mamin veljeä). Minulla olikin tosi paljon energiaa ja lehdet rapisivat niin kivasti että se innosti entisestään. Kävin ainakin viisi puuta läpi ja katselin maisemia. Mummille tuli vähän jo kiire pysyä perässäni kun kirmasin täyttä vauhtia. Samurai- setä uskaltautui myös ulos, hänen piti tulla vähän vahtimaan meitä. Setä on tosi arkajalka ja hän näyttää ihan pöllöltä kun hän vartioi selustaansa silmät lautasen kokoisina. Joku hirviö on varmaan joskus hypännyt hänen kimppuunsa kun hän ei edes omalla pihalla meinaa uskaltaa liikkua. Harmi kun minä en ole silloin ollut paikalla, kun tuo hirviö on hyökännyt, minä olisin kyllä tappanut sen. Sitten sedän ei tarvitsisi aina olla niin varuillaan.. Kun illalla pääsimme kotiin niin Ronja aloitti taas laulamisen.. Minä halusin vain nukkumaan kun oli ollut niiiin rankka päivä ja toinen vaan rääkyi minkä kerkesi. Sisko on välillä kyllä tosi ärsyttävä.. Tämä tyhmä ohjelma ei suostunut lataamaan videota, jossa haistelen isoa hevosta, mutta tässä vielä vähän kuvia. Lisää niitä löytyy äidin galleriasta. ‹ Mila ›
1. Isi on yleensä paljon kivempi kuin äiti. Äiti aina kieltää kaiken hauskan (mm. kukkien tappamisen, keittiön pöydille hyppimisen, ovien raapimisen ja kaiken mahdollisen syömisen). 2. Ruoka on minun lemppariasia. Raksut ja leikkele ovat kaikkein parasta! 3. Olen oppinut uuden superkivan tempun: jääkaappiin hyppäämisen. Vähän pitää vielä treenata tilannenopeutta, että ehtii paikalle ennen kuin jääkaapin ovi sulkeutuu, mutta olen kyllä jo aika hyvä! 4. Pidän siitä, että isi tai mami rapsuttaa minun mahaa. Joskus alkaa oikein kuola tippumaan suupielestä kun tekee niiiiin hyvää. 5. Aamuisin on ihan tyhmää kun isi nousee ylös juuri kun pitäisi alkaa nukkua minun kanssa. Hänen päivärytminsä on kyllä aivan sekaisin. Kun isi menee sitten laittamaan kenkiä jalkaan niin yritän kovasti estää kengännauhoja sitoutumasta kiinni. Yritän saalistaa nauhoja ja tappaa ne, mutta valitettavasti nauhat ovat melko ovelia ja pääsevät karkuun. 6. Minulla on aina tosi paljon asiaa isille ja mamille. Varsinkin silloin kun he tulevat iltapäivällä kotiin. Pitää kertoa koko päivän tapahtumat. "Ollaan syöty. Ja nukuttu. Ja taas vähän syöty. Ja nukuttu. Ja ihan vähän painittukin." 7. Pidän ääntä myös silloin kun on aamu- ja iltasekoamiskohtauksien aika. Pitää varottaa isiä ja äitiä sotahuudolla etteivät he vain jää alle. 8. Kaapit ovat kivoja paikkoja (myös muut kuin jääkaapit). Isi ja äiti sanovatkin minua joskus kaappikissaksi. Heti kun kaapin ovi aukeaa niin yritän mennä tutkimaan mitä sieltä löytyy. Yleensä minun matkani tyssää kuitenkin samantien. Isin ja äidin mielestä minun ei tarvitse mennä kaikkiin mahdollisiin kaappeihin. Olen kuitenkin hiukan eri mieltä. 9. Tykkään tappaa kaikkea mahdollista. Tällä hetkellä lempikohteeni on eteisen matto, sekä imuri. Imurin tapossa olen jo edennytkin hyvin sillä letkussa on jo aika paljon reikiä. Valitettavasti imuria alkoi pelottaa ja se karkasi kaappiin piiloon. 10. Siskon kanssa on ihan kiva painia ja juosta, mutta jossain vaiheessa neiti prinsessaa alkaa ärsyttämään ja sitten se vain sylkee päin naamaa ja huutaa kauheaan ääneen. Se ei ole kivaa. Sitten pitää jatkaa leikkejä yksin. 11. Uusi koti on paljon kivempi kuin vanha koti. Täällä on nimittäin olohuoneen ja keittiön välillä seinä. Kun isi ja äiti ovat sohvalla niin he eivät näe että menen keittiön pöydälle katsomaan mitä siellä olisi tarjolla. Kun jotain hyvää löytyy niin ilmeisesti maiskutan vähän liian kovaa kun isi tai äiti tulee sitten komentamaan minut alas.. Täytyy siis harjoitella hiljaa syömistä. 12. Vaikka on tyhmää, että isi lähtee aamulla töihin, niin se on kuulemma tärkeää. Isi kertoi, että muuten hän ei pysty ostamaan meille herkkuja. Siksi on myös tärkeää, että isi herää aamulla ehtiäkseen ajoissa töihin. Minun työni on mennä puraisemaan isiä kädestä tai puskemaan nenää juuri ennen kuin kello soi. Sitten pitää jäädä viereen istumaan ja vahtia että isi varmasti nousee ylös. Tässä työssä olen kyllä erittäin pätevä. 13. Äitiä on hirmu kiva kiusata. Esimerkiksi tappamalla kukkia, raapimalla ovea, syömällä kaikkea mahdollista (viimeisin keksintö: kiipeilyteline), hyppimällä pöydille ja häiritsemällä mamin yöunia. 14. Minulla on oma lentoyhtiö, nimeltään Mila Airlines. Isi ja mami lennättävät minua välillä ympäri taloa ja minusta se on ihan kivaa. Hännän täytyy toki töröttää suoraan ylöspäin ja se toimii kompassina jotta isi ja mami löytävät perille, minne sitten mennäänkin. 15. Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten luulen että minä olen sellainen. Lempinimiini kuuluvat mm. kaappikissa, Milatsu, Pikatsu, uliuli-kissa ja Jumala.
Parvekkeella poseeraus.
Välillä me isin kanssa virnistellään..
Mami harjoitteli uuden salamalaitteensa käyttöä.
Minä ja uusi lelu. Tuota on muuten kiva tappaa.
Nykyään me asutaan niin maalla, että minulla on täällä ihan omat lehmät!!
