Sekoamiskohtaukset ja pahvilaatikko

Perjantaina isi ja äiti tuli kotiin valtavan pahvilaatikon kanssa. Me oltiin heti Milan kanssa ihan uuuuuuu ja komennettiin isiä ja äitiä äkkiä tyhjentämään laatikon sisältö pois. Koska sen tyhjennys kesti ikuisuuden niin piti hypätä laatikkoon jo vaikka siellä oli vähän tavaraa tiellä. Meillä ei ole ikinä ennen ollut niin suurta laatikkoa! Sen täytyi olla maailman suurin laatikko, onneksi äiti hankki sen minulle. Äiti teki meille siihen liukumäenkin yhdestä sivusta, voi kuinka hauskaa!

Laatikon uumenissa sujuikin koko ilta kivasti eikä kestänyt kauaa kun kaikki lempilelut oli saatu raahattua sisälle. Oli se kyllä rankkaa viedä niin paljon leluja laatikkoon kun Mila ei paljoa viitsinyt auttaa. Lauantainakin saimme vielä käyttää laatikkoa hyväksi aamu- ja iltasekoamisissamme. Sunnuntaina isi oli ihannn tyhmä ja rikkoi maailman suurimman laatikon palasiksi. Miksi isin piti taas olla ihan tyhmällä päällä... :'C

Voisin kertoa muutamalla sanalla meidän sekoamiskohtauksista, niin kuin äiti ja isi niitä nimittävät. Aamuisin ja iltaisin jokin tuolla pääkopassa naksahtaa ja sitten pitää juosta kuin "päätön kana" (niin kuin ihmiset sanovat). En kyllä ymmärrä miten kana voi juosta ilman päätä, mutta hyvä kai se meille kissoille on kun sen saa varmasti silloin helpommin kiinni. Kun tällainen kohtaus tulee niin olen todennut, että paras reitti mitä voi juosta on: olohuoneen ikkunalauta -> sohva -> kiipeilyteline -> eteinen -> oven raosta vessaan -> eteisen rahi -> kiipeilyteline/lattia -> sohva -> ikkunalauta. Tämä on vähän sellainen tarkkuutta vaativa rata, sillä pitää hyppiä paljon ja osua pieneen oven rakoon tarkasti (muuten voi käydä hassusti...) ja vielä juosta niin paljon kuin jaloista lähtee.

Sekoamiskohtaus kannattaa tehdä aina kun äiti ja isi heräävät aamulla ja sitten illalla jossain vaiheessa kun he ovat kotona. Välillä on vähän kurjaa kun pitää odottaa koko päivä että isi ja äiti kotiutuvat, sillä eihän kohtauksia silloin voi harjoittaa kun kukaan ei ole katsomassa. Eiväthän oikeat näyttelijätkään tykkää tyhjälle salille esiintyä. Muutama viikko sitten kun äiti ja isi oli jossain typerällä mökillä muutaman yön (isoäiti kävi antamassa meille ruokaa ja vähän kyselemässä miten me voimme), niin meidänkin piti vain nukkua ja syödä. Pääsin jopa lihomaan sillä aikaa kun ei päässyt juoksemaan! Sitten kun äiti ja isi tulivat kotiin niin pitikin näyttää tosi monta väliin jäänyttä kohtausta, se oli aika rankkaa.. Milalta loppui kunto jo paljon ennen minua, joten hän siirtyi lämmittämään isin jalkoja ja huolehtimaan että käsien mökkireissulla alentunut kuolataso palautuu normaaliksi. 

Nyt vielä muutama kuva pahvilaatikosta:

Uuuuu laatikko!

Äiti täällä on tosi kivaa!

Toimi myös hyvin nukkumapaikkana.

Äiti ja isi oli varannut saunan, joten piti lämmitellä maton alla..