tiistai 25. kesäkuuta 2013

Muodillista

Nyt minä sitten vihdoin aloitin tämän bloggaamisen. Tämä on nykyään siis niiiin muodissa että mun oli pakko saada tällainen, koska kaikilla muillakin on. Ja lisäksi ajattelin, että kaikki haluavat kuulla minun elämästäni ja kuulumisistani, olenhan nyt kuitenkin kuninkaallinen! Koska ette tiedä minusta vielä mitään, aloitetaanpa ihan perusasioista...

Synnyin vuonna 2012 kesäkuun ensimmäisenä päivänä (ykkönen on alusta asti ollut minun numeroni). Äitini oli kovin villi eikä luottanut ihmisiin lainkaan, mutta minä olen kyllä aina pitänyt heistä. Isää en koskaan ole edes tavannut, taisi äiti erehtyä hengailemaan vääränlaisen miehen kanssa. Minut ja siskoni Mila otettiin pois äitini luota jo todella aikaisin, hän olisi kuulemma antanut huonoja vaikutteita meille. Niinpä meidät vietiin Milan ja kolmannen siskomme kanssa ihmisten kotiin, jossa kiltti täti antoi meille ruokaa ja piti meistä hyvää huolta. Siellä oli myös vanhempi kissa jonka kanssa opettelimme jalon lajimme edustamisen perusteita.


Yhtenä päivänä kaksi täysin kummallista ihmistä tulivat pällistelemään meitä. He jopa yrittivät ottaa meitä syliin ja hiplasivat koko ajan, kesken leikkien! Voitteko kuvitella kuinka törkeää! Toisella heistä oli iiiso kenkä johon Mila tykkäsi kiivetä. Itse en tuollaisesta pelleilystä niin perusta, juoksentelin mielummin edestakaisin ja yritin ottaa jotain tolkkua noista vieraista. Sitten kului jonkin aikaa ja ne samat kummajaiset tulivat takaisin. Jonkin aikaa siinä pyörittyään he laittoivat meidät valtavan suureen laatikkoon ja veivät ulkomaailmaan. Nykyisin meidän laatikkomme on muuten paljon pienempi. Mitä järkeä siinäkin nyt on mennä sitä pienentämään, vaikka Milan maha kasvaa koko ajan!?


Seuraavaksi muistankin sen, kun suuren laatikon ovi avattiin ja olimmekin aivan uudessa ja kummallisessa maailmassa! Me rupesimme heti tutkimaan paikkoja. Ensin oli vähän pelottavaa, mutta kun leikkihetki alkoi niin rupesimme viihtymään. Nuo kaksi ihmiskummajaista alkoivat vaikuttaa ihan mukavilta, he antoivat tosi hyviä namipaloja mikä kyllä nosti pisteitä. He sanoivat paikkaa kodiksi, mitä me ei heti ihan ymmärretty. Miten sen nimisiä paikkoja voi olla muka kaksi, kun se edellinenkin paikka oli nimeltään koti? Pikkuhiljaa aloimme tykätä näistä kummajaisista. Annoimme heidän jopa tulla sänkyyn nukkumaan, mikä on aika kilttiä minulta.


Nyt olemme asuneet täällä jo vajaan vuoden ja nyt paikkaa voi jo sanoa Kodiksi isolla K:lla. Olemme alkaneet sanoa kummajaisia isiksi ja äidiksi. Minä pidän enemmän äidistä, hän ymmärtää suurta egoani ja kuinka rankkaa on olla prinsessa. Isi on välillä ihan tyhmä, välillä hänkin on kyllä ihan mukava (paremman puutteessa). Mila taas on ihan isin tyttö ja hän ja äiti eivät aina tule toimeen ihan niin hyvin. Mila valittaa että äiti komentaa ihan turhista ja tyhmistä asioista. Edes kukkamultia ei kuulemma saa kuopsuttaa purkista pois! Itse en tuollaisia hommia harrastele, tassut likastuu...


Tässä vielä kuvat meistä. Katsokaa nyt kuinka kaunis olen!


Ronja



Mila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tästä voit lähettää meille fanipostia!