maanantai 2. joulukuuta 2013

Uusia vaatteita




Voisinkohan syödä tieni pois tästä....



Onpas taas ehtinyt tapahtua paljon. Kaikkein mullistavinta on ollut se, että äiti ja isi ostivat meille takit. Aivan oikein.. takit.. Äiti perusteli tämän sillä, ettei meidän tarvitse palella ulkoillessa. Ulkona on kyllä jo tosi kylmä ja varsinkin minä, ohutkarvainen prinsessa, tärisen jo hetken ulkoilun jälkeen. Asia siis kuulosti ihan hyvältä, kunnes ne takit piti pukea päälle.. Hyhhhyh sanon minä! Se oli tosi typerää. Eihän sen kanssa voi edes kävellä, vaan täytyy kieriä ja pyöriä lattialla! Sitten se täytyy koittaa syödä pois päältä ja sen jälkeen potkia ja venkuilla niin kauan että sen saa itse otettua pois, kun äiti ei suostu auttamaan. Huhhuh.. Kaikenlaista.





Äiti!!!!! (Milan murhaava katse)



Mila suhtautui hieman paremmin takkiin, sillä hän sentään kävelee sen kanssa, vaikka se näyttääkin tosi hassulta! Sisko näyttää ihan samanlaiselta, kuin silloin kerran kun meidät vietiin lääkäritädin luo. Sitten kun yhtäkkiä heräsimme kotoa niin olo oli tosi hassu. Törmäilimme seiniin ja jalat pettivät alta. Äiti sanoi, että kuului vaan raahustavaa ääntä ja sitten TUMPS kun kaaduimme. Siltä mila näytti ja kuulosti tuon takin kanssa. Itse totesinkin, että on edustavampaa vain kieriä maassa, jos takilla kerran on tuollainen vaikutus.





Milan takissa on pääkallon kuva ja alla lukee ikävästi Dog zone. Hihihihi :D Toivottavasti kukaan ei huomaa sitä... Minun takkini on saman mallinen, mutta se on harmaa ja siinä on pinkki sydän tuon pääkallon tilalla. Onneksi. Äiti menee tänään hakemaan sen, sillä kaupassa oli vain liian isoja kokoja näin simpsakalle tytölle. Äidin piti tilata oikean kokoinen erikseen, ihan minua varten. Luulen, että suhtaudun takkiin paremmin sitten kun saan oikeanlaisen prinsessa paidan päälle!
Tiistaina meillä kävi ihan ihmeellinen mies kylässä. Hän tuli aamulla ennen kuin äiti lähti kouluun. Menimme tietenkin äidin kanssa avaamaan oven ja sitten kipitimme heidän perässä keittiöön. Miehellä oli mukana tosi iso imukuppi ja joku valkoinen purkki. Sitten hän alkoi räplätä keittiön lavuaaria. Putki oli ollut ikävästi tukossa lauantaista lähtien, joten fiksuna tyttönä päättelin, että nämä asiat liittyvät nyt jotenkin toisiinsa... Sedän laite piti tosi kamalaa ääntä ja hommaa pitikin seurata turvallisen etäisyyden päästä, keittiön tuolilta. Mila oli tuttuun tapaansa uskalikko ja istui aivan sedän jalkojen takana pällistelemässä. Mies totesikin, että harvoin on nähnyt noin rohkeita kissoja, jotka eivät yhtään pelkää kovaa ääntä. Hän oli tietysti oikeassa, sillä olemmehan me maailman fiksuimmat kissatytöt! Alla olevassa videossa ihmeteltiin setää sen jälkeen kun hän oli lähtenyt.




Viikonloppuna kävimme taas mummilassa kylässä. Samurai- sedällä oli jo ollut tosi kova ikävä, sillä hän rupesi heti pussailemaan Milan kanssa. Sen jälkeen setä pesi Milan naamaa, kunnes Mila vähän kevyesti läppäisi Samppaa naamalle sanoen, että riitti sitten jo. Minun naamalleni Samurai ei onneksi tule, sillä hän on tainnut jo oppia, että minä saatan läpsiä vähän kovempaakin jos minua ärsyttää. Vaihdoimme mekin kuitenkin pikaiset nuuhkaisut keskenämme. Mosse- täti oli jälleen kerran aika kiukkuinen, mutta pysyttelimme lähinnä eri huoneissa niin konflikteilta vältyttiin. Mummila on siitä kiva paikka, että siellä saa aina hirmuisesti herkkuja! Tosin matkat ovat sen verran tylsiä, että täytyy ajan kuluksi lauleskella mahdollisimman paljon. Mila on sen verran tylsä, että hän ei laula minun kanssani, vaan lähinnä vain nuokkuu ja jumittaa koko matkan.


Nukuinpa söpösti :3

<3: Ronja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tästä voit lähettää meille fanipostia!