Milan Mietteitä

Ihan aluksi söpö video, joka otettiin muutama viikko sitten kun leikin isin kummipojan kanssa. Hän oli tosi kiva leikkikaveri!

Minä olen viimeaikoina pohdiskellut tosi paljon. En edes enää oikein muista mistä se lähti, mutta paljon asioita on pyörinyt päässäni. Ehkä minun uusi pikkuveljeni sekoittaa päätäni, vaikkei hän ole (onneksi) edes kotona vielä..? Tässä nyt näitä sanontoja ja sanoja joita olen miettinyt:

"Painu hevonkuuseen"
Miksi ihmeessä hevosen käsketään painumaan kuuseen?! Vai tarkoittaako se edes sitä? Mikä oikeastaan mahtaa olla hevonkuusi? Vai onko se hevon kuusi? Onko hevosella siis oma kuusi? Mutta miksi se sinne kiipeäisi.. Ja eihän hevonen edes pääsisi sinne kuuseen kun se on niin kömpelö. Eihän sillä ole edes kynsiä joilla kiipeillä. Ehkä hevonen ammutaan sinne kuuseen. Siihen tarvittaisiin kyllä tosi iso ampumaväline... Onkohan tämä taas jotain tosi hämäävää juttua? Niinkuin lehmänpihvijuttu. 

"Voi että / voiveitsi"
Miksi voita täytyy voivotella? Tarkoittaako voiveitsi voiveistä, vai voivotellaanko siinä vain veistä? Onko veitsi tehnyt jotain tuhmaa kun sille sanotaan "voi veitsi..."? Ja miksi se edes on voiveitsi, kun samaa veistä isi ja äiti voi käyttää muihinkin ruokiin? Ei niitä silloinkaan sanota kanaveitseksi tai makkaraveitseksi. 

"Vajakki"
Tämä on todella kummallinen sana. Tarkoittaako tämä tyyppiä, joka asuu vajassa? Vai käveleekö se ulos vajasta ja sitten sanotaan että se on vajakki, koska se tulee sieltä? Miksi sitten talosta tulevia ihmisiä ei sanota talokeiksi? Tai autosta ulosastuvia autokeiksi? Olen kuullut myös, että jakki on eräänlainen härkä. Onko VAjakki sitten joku muu rotu, vai onko se jakki nimeltä VA. Hassu nimi kyllä kaverilla jos näin on.

(VA)jakki?

"Lähteä lätkimään"

Lätkiä=pelata jääkiekkoa, eikö? Kuka siis lähtee pelaamaan jääkiekkoa? Miksei voi vain sanoa että lähteä pelaamaan jääkiekkoa? Ja miksi vaikka sanotaan näin, niin se lähtevä tyyppi ei silti välttämättä lähde pelaamaan, vaan saattaa lähteä johonkin aivan muualle? Huijaako se vain, vai onko sillä niin lyhyt muisti ettei se muistanut enää mihin sen piti mennä? Lätkiä voi myös tarkoittaa lätkimistä, eli siis läpsimistä/kevyesti lyömistä. Ketä se lähtee lätkimään, siskoa vai? Sitä ainakin kuuluu lätkiä. Mutta miksi pitää oikein varta vasten Lähteä lätkimään? Eikö sitä voi tehdä vain sitten kun sattuu jo olemaan siskon luona? Minä en ainakaan pelkästään sitä varten jaksaisi nousta sängystä... Kyllä sitä ehtii sitten myöhemminkin lätkiä!

Noin. Nyt en jaksa pohtia enempää. Vielä vähän kuvia:

Syömässä Mosse-tädin ja Samppa-sedän kanssa.

Kissa ja hiiri.

Söpöt tassut.

Väsynyt pikku Ronja.

Siskon uusi lempparinukkumapaikka.

Meidän uusi pikkuveli...

‹‹ Mila ››

Ihan uusi vuosi ja ihan uudet kujeet

Jouluksi kutsuttu juhla on aikas kummallinen. Isi ja äiti toi puun sisälle ja laittoivat siihen jotain naruja ja palloja roikkumaan. Latvaan he laittoivat jutun, jota kutsuivat tähdeksi. Minusta se ei kyllä ollut tähteä nähnytkään. Luulin, että tähtiä ovat ne taivaalla näkyvät valot, mutta tuo tähti ei kyllä ollut lähimaillakaan sellaista. Ne pallot olivat kyllä tosi kivoja ja opimme hyvin äkkiä ottamaan ne ihan hiljaa puusta pois, niin ettei äiti ja isi kuulisi. Jostain syystä kun niitä ei kuulunut ottaa pois. Miksiköhän niiden piti siellä puussa roikkua?

Joulu me vietettiin molempien isovanhempien luona. Ensin me käytiin jouluaatoksi kutsuttuna päivänä isin vanhempien luona. Siellä oli kaksi pientä lasta, ne oli aika jänniä. Ne piti hassuja ääniä ja toinen juoksenteli edestakaisin. Toinen lapsi oli vielä niin avuton, että se vain istuskeli. Ilmeisesti sen jalat eivät toimineet vielä, tai ehkä ne oli rikki? Kuinka avutonta ja typerää.

Nuuhku nuuhku.

Kun olimme vierailleet ja herkutelleet jonkun aikaa isin vanhemmilla, niin suuntasimme Piikkiöön. Siellä Samurai-setä ja Mosse-täti taas odottelivat. Jouluna sai näköjään myös lahjoja. Ilmeisesti olimme olleet todella kilttejä kisuja. Mila sai ruokaan liittyvän lahjan, sillä hänen lempijuttunsahan on syöminen. Hän sai sellaisen laitteen josta tulee ruokaa, kun hän leikkii sillä. Onpa kekseliästä! Lelu sylkee raksuja suoraan naaman eteen kun vähän jaksaa leikkiä!

Minä sain hiiren, ihan ikioman harmaan söpöläisen. Se tuoksuu tosi hyvälle ja sillä on kiva häntä mitä voi pureskella. Sillä on jostain syystä myös lappuja pepussa, mistäköhän se johtuu? No, jokatapauksessa, niitäkin on ihan hauska pureskella. Sitten saimme vielä yhteisesti pussillisen nameja. Ne onkin supernameja, sillä emme meinaa kumpikaan pysyä villapöksyissämme kun äiti tai isi ottaa sen pussin esiin, niin hyviä ne ovat!

UUU! MATTO!

Sitten tuli uusivuosi. Se vasta olikin jännä juhla. Jossain vaiheessa illalla ikkunasta alkoi näkyä välkkyviä valoja. Ne olivat tosi kirkkaita ja niitä oli paljon eri värisiä. Välillä valoja oli kaikenvärisiä. Välillä ne oli isoja ja sitten taas pienempiä. Ne olivat tosi kauniin näköisiä ja me katselimmekin Milan kanssa ikkunan ääressä jonkin aikaa kun valot välkkyivät. Isi ja äiti kummastelivat, ettemme yhtään pelkää vaikka valot pitivät vähän paukettakin. Mutta mitäs tuollaisia nyt pelkäämään, nehän olivat vain hienon näköisiä.

Mukava nukkumapaikka.