15 faktaa prinsessasta

1. Mami on yleensä paljon kivempi kuin isi. Äiti ymmärtää minun kuninkaallista sielunelämääni oikein hyvin.
2. Pinkki pallo on maailman paras lelu.
3. Koska Mila on ruuan Jumala, minä joudun aina odottamaan tosi kauan ennen kuin pääsen syömään. Se on välillä tosi ärsyttävää.
4. Mamin ja isin välissä on kaikkein paras nukkumapaikka.
5. Osaan avata ovia ja olen siitä aika ylpeä. Voin murtautua vaikka makuuhuoneeseen jos ovi on epähuomiossa laitettu kiinni.
6. Valitsen tarkasti ketkä saavat koskea minuun. Suuri osa halukkaista silittäjistä saa tassusta, koska en pidä heistä. Tai sitten lähden vain karkuun.
7. Kun olen kiukkuinen (yleensä isovanhempien luona koska tyhmä Mosse-täti on siellä) niin mami on ainut joka saa koskea minuun. Hänellekin pitää kyllä välillä vähän murista jotta hän tietää etten pidä tilanteesta.
8. Kotona menen kuitenkin pyytämään anteeksi vihoittelua ja sitten me ollaan taas parhaat kaverit.
9. Illalla saan yleensä sekoamiskohtauksia ja silloin juoksemme Milan kanssa peräkanaa ympäri kotia.
10. Käyn melkein joka ilta suihkussa iltapesulla sen jälkeen kun mami ja isi ovat käyneet. Märällä lattialla kierimällä ja istumalla tulee tosi puhdasta jälkeä!
11. Sauna on tosi kiva paikka. Aina kun se laitetaan lämpiämään niin menen sinne nautiskelemaan ennen kuin isi ja mami menevät. Joskus menen myös heidän mukanaan saunaan.
12. Peiton alla on myös kiva lämmitellä, varsinkin sohvalla olevalla viltillä. Joskus menen myös äidin nukkuessa hänen peittonsa alle, lämmittämään mamia.
13. Osaan laulaa tosi taitavasti ja minusta lähtee paljon ääntä pieneksi kissaksi. Yleensä harjoittelen lauluja illalla kun äiti ja isi ovat menneet nukkumaan. Jostain syystä he eivät ole kauhean iloisia kun harjoittelen niin myöhään.
14. Ulkoillessa on tyhmää kun minulle laitetaan turvavaljaat päälle. Ne estävät lintujen pyydystämisen ja äiti pitää ihan liian kovaa ääntä kun hän on mukana kävelyllä, se säikyttää ruuan pois!
15. Tykkään prinsessana oleilusta ja osaan hyvin näyttää kaikille että olen kuninkaallinen. Pinkki on asiaan kuuluvasti lempivärini. 

Olisiko teillä, minun ihailijoillani, jotakin mitä haluaisitte minun kirjoittavan? Tai jotain mitä haluaisitte minusta tai Milasta tietää?

<3: Ronja

Minä ja mangustikaverini päästiin lehteen!

Poseeraus parvekkeella.

Lisää kanoja

Tänään äiti ja isi menivät tyhjentämään alakerran varastoa, jossa on kuulemma turhaa tavaraa. Äiti myös oli sanonut isille että siellä on kanoja. Kuulemma se oli kirjoitusvirhe ja hän tarkoitti kamoja, mutta minä luulen että he yrittivät vain huijata minua. Kyllä siellä varmaan oikeasti kanoja on, asiasta pitää ainakin ottaa selvää. Eiväthän isi ja mami voi hyviä kanoja siellä häkissä pitää, vaan ne pitäisi tuoda tänne meille! Ronja tykkäisi niin kovasti heitellä kanoja, niinkuin hän heittelee palloa. Ja minä voisin sen jälkeen syödä ne!

No, äiti ja isi siis tulivat takaisin ylös ilman kanoja. Olin aika vihainen ja rupesinkin valittamaan asiasta heti. Sitten ne menivät vielä hakemaan kebabeläintä, enkä saanut sitäkään! Käsittämätöntä... Ei Jumalaa kannattaisi suututtaa, se kostautuu taas yöllä kyllä takaisin. Täytyy siis taas tappaa mamin hyvänmakuinen koriste enkeli ja pyytää Ronjaa  harjoittelemaan laulamista oikein kovaan ääneen.

Kaiken kukkuraksi isi ja mami ovat alkaneet puhumaan jostain lemmikkikoirasta yhä enemmän ja enemmän. Mehän sanottiin ettei haluta mitään lemmikkejä. Isi juuri äsken sanoi että keväällä voisimme ottaa sellaisen söpön "pikku" koiran, esimerkiksi labradorinnoutaja rotuisen koiran. Se on kuulemma kiltti ja olisi meille sopiva ensimmäiseksi lemmikki. Epäilen kuitenkin hiukan. Eihän se ole edes tarpeeksi karvainen että Ronja voisi lämmitellä sen karvoissa. Siihen tarvittaisiin joku lassien tapainen lemmikki. Ja sitten toiseksi lemmikkikoiran ottaminenhan tarkoittaisi sitä, että se tunkisi mukaan minun ja isin lenkeille. Ja sitten pitäisi lenkkeillä monta kertaa päivässä, enhän minä jaksa. Ihan tyhmää. Onneksi isi lupasi että koira ei sentään saa nukkua sängyssä niinkuin me. Huhhuh..

Sitten vielä asiaan täysin kuulumattomia kuvia:
‹ Mila ›

Ronjan kynsikoristeet.

Diva ja divan ruoka.

Uuuuu! Joku on tehnyt minulle tunnelin!

Päättömät kanat

Tällä viikolla mami ja isi ovat pyyhältäneet ihan hullun lailla joka paikkaan. Tuolta ne päättömät kanat varmaan näyttävät juostessaan... Ne ei ole yhtään ehtinyt olla ja nukkua meidän kanssa. Lisäksi ne ovat molemmat olleet töissä ja koulussa joka ilta, joten me ollaan aika lailla oltu kahdestaan Milan kanssa. Isi ja äiti rupesivat muutama viikko sitten puhelemaan jostain "uudesta kodista". En oikein ymmärtänyt että mikä se sellainen koti on, mutta tiistaina se valkeni. Äiti ja isi lähtivät johonkin tiistaina aamulla ja kun he tulivat takaisin, he selittivät että me pääsemme uuteen, isompaan kotiin. Ensiksi en tykännyt kuulla tuollaista, eihän me olla edes nähty koko paikkaa. Mitä jos me emme pidäkkään siitä? Eikö lapsilla ole minkäänlaisia oikeuksia?! Isi ja äiti kertoivat, että siellä on enemmän tilaa juosta ja suurempi keittiö jossa on enemmän tilaa tehdä meille ruokaa. Siinä vaiheessa tämä "uusi koti" alkoikin pikkuhiljaa kuulostaa ihan kivalta!

Koko viikon mami ja isi ovat juosseet siis eri paikoissa. Heidän on kuulemma täytynyt hoitaa asioita meidän uuteen asuntoomme liittyen. Tänään, perjantaina, joku ihan vieras täti tuli yhtäkkiä käymään meillä. Hän kierteli pitkin asuntoa, katseli seiniä ja kattoja. Samalla hän kirjoitteli paperille jotain. Se näytti tosi hassulta. Meidän piti Milan kanssa seurata ja vahtia outoa tätiä, sekä samalla turvata isin ja mamin selusta. Niinhän kunnon lapset tekevät. Sitten täti lähti, ihan yhtäkkiä. Isi sanoi että täti kävi katsomassa jos me olemme tuhonneet täällä jotain. Minä vähän loukkaannuin, sillä eihän me koskaan mitään pahaa tehdä! Tapetitkin iiihan itsekseen kävelevät irti seinistä...

Isi ja mami suunnittelevat jo kovasti muuttoa ja soittelevat joka paikkaan jotta sähköt ja muut elintärkeät asiat on sitten hyvissä ajoin hoidettu ennen kuin olemme perillä uudessa kodissa. Meille on tärkeintä, että isin ja mamin sänky, meidän kiipeily/nukkumateline ja ruuat tulevat mukaan, ei niillä muilla tavaroilla niin väliä! Ainiin ja vessa myös, ettei tarvitse matoille tehdä tarpeita. Mami kertoi, että me joudumme menemään isovanhempien, tai lähinnä mummin luo muuttamisen ajaksi. Ihan tyhmäää, olisin halunnut päästä matkustamaan sellaisen muuttolaatikon mukana. Pappa ja kummisetä menevät kuulemma mukaan muuttohommiin, joten olemme sitten ihan viidestään mummin, Mosse-tädin ja Samurai-sedän kanssa sen aikaa. Mummi lupasi tehdä meille ruokaa sillä aikaa kun muut muuttavat.

Haluatte varmaan nähdä muutamia kuvia vielä kuluneelta viikolta:

<3: Ronja

Mila vahtii keppiä.

Äitiiiii... Aaaanna jotain hyvääää ^^

Milan kauneusuni asento.

Autoin mamia koulutöissä.

Palvelijat silittävät.

Kyläilyä ja rallittelua

Isi kertoi eilen illalla jotain tosi ällistyttävää. Tämä oli vielä uskomattomampaa kuin se, että lehmästä tulee pienen pieni pihvi. Isi nimittäin kertoi, että lehmästä tulee myös KERMAA?! Sen jo tiesinkin, että maito tulee lehmästä, mutta että kermakin. Siis mitä??? Luulin että kerma tulee jostain pienestä, makeasta eläimestä. Niin kuin vaikka hiiren kokoisesta kermaeläimestä, mikä sitten vatkataan kermavaahdoksi.

Mamin veli, meidän kummisetämme tuli eilen vierailulle katsomaan meitä. Hän ja isi pelasivat nyrkkeilypeliä, hyi. Siinä vain mäiskitään toisia ja veri vaan roiskuu, en ymmärrä tuollaista yhtään. Oli kuitenkin kivaa kun kummisetä tuli kylään, me saimme nimittäin kaikennäköistä hyvää sen vuoksi. Ja sitten hän päätti jäädä yöksi joten saimme "nukkuma"kaverinkin! Toisin sanoen saimme näyttää yöllä ihan kaikki temput mitä osaamme tehdä. Tungimme hänen peiton alle, saalistimme hänen varpaita, käytimme häntä pomppualustana ja rallitien pätkänä, raavimme ja availimme ovia, rapistelimme kukkia, tapoimme keittiöpyyhettä ja rapistelimme kukkia. Hänellä oli varmasti tosi hauskaa kun sai osallistua meidän leikkeihin! 

Ihmettelen miksi äiti ja isi eivät tykkää meidän yöleikeistämme. Äiti on sanonut etteivät he muka saa nukuttua ja siksi meidät laitetaan yöksi makuuhuoneen ulkopuolelle. HMPH. Minusta ja Milasta olisi niiin kivaa näyttää aina öisin kaikkia kivoja temmpuja. Mila tykkäisi rapistella sängyn alla olevia muoveja ja minusta olisi kivaa kun äiti ja isi olisivat osa rallirataa. En ymmärrä miksi ihmisten pitää nukkua yöllä, ihan tyhmää. Päivät on sitä varten että silloin nukutaan! 

Sitten vielä suru-uutisia: Minun pieni pinkki palloni on hukassa :'C Tulethan pallo pian takaisin kotiin, sinua on tosi kova ikävä. En ymmärrä missä välissä pallo on päässyt karkuun, mutta niin ei olisi saanut käydä. Mami ja minä yritimme etsiä kaikkialta palloa. Minä kävin katsomassa sohvan alta ja mami etsi kaikki mahdolliset paikat läpi. Välillä leikimme pallon kanssa piilosta, mutta nyt palloa ei löydy mistään piilopaikoista. Nyt on ihan tylsää leikkiä kun ei ole palloa mitä kuskata ympäri kotia. :'C

<3: Ronja

Päiväunilla lemppariasennossa.

Iltaunilla siskon kanssa saunassa.

Pallo <3 Tule pian takaisin!

Maailman ihmeellisyyksiä

Isi ja äiti meni taas viikonlopuksi sinne mökille ja me jäätiin Ronjan kanssa ihan kahdestaan. Se ei kyllä oikeastaan haitannut, me vain nukuttiin ja syötiin koko aika. Ja tällä kertaa isi ja äiti olivat poissa vain yhden yön. Isi kertoi että he olivat nähneet matkalla lehmiä ja muutaman lampaan. Ainiin ja paaaljon hevosia, sillä he kävivät katsomassa hevostelukilpailuja. En oikein tiedä mistä siellä kilpaillaan, mutta veikkaisin että ne katsovat mikä hevonen näyttää kaikkein maukkaimmalta ja parhaimmalta pihviksi.

Isi myös kertoi, että se lehmä on sellainen mitä mekin olemme saaneet maistaa. Isi kertoi että se on aika suuri eläin, katsokaa vaikka:

Lehmä.

Tosi lihava! Rupesin kuitenkin miettimään, että kuinka ihmeessä noin paksusta eläimestä voi tulla niiiin pieni pihvi?! Miten tuommoisen kokoinen lehmä voi kutistua niin pieneksi pihviksi. Tai jauheliha, miten sitäkin voi tulla vain niin hirvittävän pieni paketillinen? Eikö siitä pitäisi tulla semmoinen pikkuisen lehmän muotoinen? En kyllä yhtään ymmärrä. Noita lehmiä täytyy olla tosi paljon kun niistä saa ruokaa vain niin vähän kerrallaan.

‹Mila›



Nyt on minun vuoroni jatkaa, Mila on jo ihan tarpeeksi saanut kirjoittaa taas! Viikko sitten kun oltiin mummilassa käymässä, niin oli kerrankin kivaa olla siellä kun tyhmä ja kiukkuinen Mosse-täti ei ollut paikalla ollenkaan. Me ei oikein tulla Mosse-tädin kanssa toimeen. Hän kun luulee olevansa joku kuningatar, vaikka sehän on täysin mahdotonta kun minä olen prinsessa. Nyt minun ei tarvinnut kiukutella yhtään niin paljoa kun saimme olla melkein koko ajan ihan neljästään.

Kävimme myös ulkoiluttamassa äitiä ja isiä isovanhempien pihalla. Siellä on paaljon kivempi ulkoilla kun täällä cityssä. Viihdyn paljon paremmin maalaistyttönä kuin cityssä. En ole ennen uskaltanut lähteä viemään äitiä kauhean kauas isovanhempien pihasta kun ei sitä ikinä tiedä millaisia petoja siellä pidemmällä voi olla liikenteessä. Nyt kuitenkin päätin että äidin on aika päästä pidemmälle lenkille ja lähdin viemään häntä pelottavien naapureiden ohitse. Siellä ei kuitenkaan ollut yhtään niin pelottavaa kuin luulin, joten päädyimmekin melkoisen pitkälle! Yksi nelijalkainen kuljetusväline (ihmiset sanovat autoksi) tuli vastaan ja äiti piti viedä vähän kauemmaksi turvaan siltä, ne kun näyttävät aika vaarallisilta vekottimilta.

Minäkin muuten ihmettelin tuota lehmäjuttua aikalailla.. Minä luulin että ne lehmät ovat sellaisia ihan pikkuruisia, kun kerran niistä saatava ruokakin on niin vähäistä. Ajattelin aina, että ne lehmät olisivat sellaisia kuin maitopurkissa on, pieniä ja söpöjä. Miten lehmä voi mahtua maitopurkkiin jos se onkin noin iso kuin isi väittää?

<3: Ronja

Oikeanlainen lehmä.

10 käskyä

Ronja lupasi että tänään minä saan kirjoittaa, vihdoin! Ronja oli pari päivää vähän pipi, äiti ja isä eivät oikein osanneet sanoa mikä hänellä oli. Ruoka ei kuitenkaan maistunut ja hän oli ihan möks möks :C Äiti syötti Ronjalle tonnikalaa ja kuivaraksuja, ja sitten hän sai vielä maitoakin. Ne olivat ainoita mitä Ronja suostui vähän maistelemaan. Ihme nirsoilua, kyllä minä olisin voinut auttaa syömisessä, mutta sain katsella vain vierestä. Minulla oli koko illan ihan tylsää kun Ronja vaan makasi eikä ollut painikaveria. Yritin saada isiä painimaan kanssani mutta hän suostui vain leikkimään uudella lelullamme. Onneksi nyt Ronja on taas oma itsensä niin ei tarvitse ihan yksin riehua!

Perjantaina me lähdettiin mummilaan katsomaan Samurai-setää ja Mosse-tätiä. Isovanhemmat olivat lähteneet Lappiin kesälomailemaan, joten me saatiin isin ja mamin kanssa vallata iiihan koko talo! Samurai oli meitä vastassa kun tulimme, mutta sitten hän lähti ulos eikä näyttäytynyt enää koko iltana, eikä vielä lauantainakaan. Mosse ei ole käynyt edes moikkaamassa meitä, hänkin on ilmeisesti retkeilemässä. Lauantaina illalla setä Samppa tuli takaisin kotiin ja sitten me vähän juostiin kilpaa (minä tietenkin voitin).

Sunnuntaina aamupäivällä isi ja äiti lähti johonkin pippaloihin. He sanoivat menevänsä pienen vauvan juhliin. En ymmärrä miksi me ei päästy mukaan, kyllähän muillakin vierailla siellä oli lapset mukana. Enkä ymmärrä miksi he ylipäätään käyvät muiden juhlissa, meitähän heidän vain pitäisi palvoa ja juhlia! Palvomisesta tulikin mieleeni, että voisin kertoa teille minun, isin ja äidin Jumalan, 10 käskyäni:

1. Minä olen ainoa Jumalanne. Teillä ei saa olla muita jumalia.

2. Olen ruuan Jumala, minulla on aina oikeus syödä ennen Ronjaa.

3. Muista aina pyhittää lepopäivä.

4. Kunnioita Milaa ja Ronjaa. Enemmän Milaa.

5. Tapa. Kaikki.

6. Älä ikinä hanki muita eläimiä, "emme halua lemmikkejä".

7. Varasta. Ainakin kaikki hyvän makuinen.

8. Älä herätä nukkuvaa Milaa.

9. Älä tavoittele isin syliä, se on minun paikkani.

10. Älä tavoittele isin puolisoa (mamia), ruokaa, tai mitään mikä hänelle kuuluu. Muuten tapan sinut.

Kun äiti ja isi tuli takaisin juhlista, me veimme heidät vähän ulkoilemaan. Isi ei käynyt tänään ollenkaan kuntosalilla niin piti hänen nyt jotakin tehdä. Niinpä vein hänet juoksemaan. Äiti ja Ronja sipsuttelivat perässä ja haistelivat kukkasia. Samurai-setä vahti meitä talon nurkalta. Hän on vähän nössykkä kun ei uskalla lähteä pihasta kovin kauas. Hyvä että minä olen niin rohkea että uskalsin viedä isin vähän pidemmälle.

Isiä ulkoiluttamassa.

Naapurin kyyläystä.

Nyt tämä tyhmä plokkeri ei suostu lataamaan videota siitä kun minä ja isi juostaan, joten saatte nähdä sen sitten myöhemmin, ehkä.

Sekoamiskohtaukset ja pahvilaatikko

Perjantaina isi ja äiti tuli kotiin valtavan pahvilaatikon kanssa. Me oltiin heti Milan kanssa ihan uuuuuuu ja komennettiin isiä ja äitiä äkkiä tyhjentämään laatikon sisältö pois. Koska sen tyhjennys kesti ikuisuuden niin piti hypätä laatikkoon jo vaikka siellä oli vähän tavaraa tiellä. Meillä ei ole ikinä ennen ollut niin suurta laatikkoa! Sen täytyi olla maailman suurin laatikko, onneksi äiti hankki sen minulle. Äiti teki meille siihen liukumäenkin yhdestä sivusta, voi kuinka hauskaa!

Laatikon uumenissa sujuikin koko ilta kivasti eikä kestänyt kauaa kun kaikki lempilelut oli saatu raahattua sisälle. Oli se kyllä rankkaa viedä niin paljon leluja laatikkoon kun Mila ei paljoa viitsinyt auttaa. Lauantainakin saimme vielä käyttää laatikkoa hyväksi aamu- ja iltasekoamisissamme. Sunnuntaina isi oli ihannn tyhmä ja rikkoi maailman suurimman laatikon palasiksi. Miksi isin piti taas olla ihan tyhmällä päällä... :'C

Voisin kertoa muutamalla sanalla meidän sekoamiskohtauksista, niin kuin äiti ja isi niitä nimittävät. Aamuisin ja iltaisin jokin tuolla pääkopassa naksahtaa ja sitten pitää juosta kuin "päätön kana" (niin kuin ihmiset sanovat). En kyllä ymmärrä miten kana voi juosta ilman päätä, mutta hyvä kai se meille kissoille on kun sen saa varmasti silloin helpommin kiinni. Kun tällainen kohtaus tulee niin olen todennut, että paras reitti mitä voi juosta on: olohuoneen ikkunalauta -> sohva -> kiipeilyteline -> eteinen -> oven raosta vessaan -> eteisen rahi -> kiipeilyteline/lattia -> sohva -> ikkunalauta. Tämä on vähän sellainen tarkkuutta vaativa rata, sillä pitää hyppiä paljon ja osua pieneen oven rakoon tarkasti (muuten voi käydä hassusti...) ja vielä juosta niin paljon kuin jaloista lähtee.

Sekoamiskohtaus kannattaa tehdä aina kun äiti ja isi heräävät aamulla ja sitten illalla jossain vaiheessa kun he ovat kotona. Välillä on vähän kurjaa kun pitää odottaa koko päivä että isi ja äiti kotiutuvat, sillä eihän kohtauksia silloin voi harjoittaa kun kukaan ei ole katsomassa. Eiväthän oikeat näyttelijätkään tykkää tyhjälle salille esiintyä. Muutama viikko sitten kun äiti ja isi oli jossain typerällä mökillä muutaman yön (isoäiti kävi antamassa meille ruokaa ja vähän kyselemässä miten me voimme), niin meidänkin piti vain nukkua ja syödä. Pääsin jopa lihomaan sillä aikaa kun ei päässyt juoksemaan! Sitten kun äiti ja isi tulivat kotiin niin pitikin näyttää tosi monta väliin jäänyttä kohtausta, se oli aika rankkaa.. Milalta loppui kunto jo paljon ennen minua, joten hän siirtyi lämmittämään isin jalkoja ja huolehtimaan että käsien mökkireissulla alentunut kuolataso palautuu normaaliksi. 

Nyt vielä muutama kuva pahvilaatikosta:

Uuuuu laatikko!

Äiti täällä on tosi kivaa!

Toimi myös hyvin nukkumapaikkana.

Äiti ja isi oli varannut saunan, joten piti lämmitellä maton alla..